Matkailua Itä-Aasiassa ja ajatuksia yksin matkustamisesta

Heinäkuun alussa lähdin yksin reissaamaan Taiwanin ulkopuolelle: ensin vietin viikon Etelä-Koreassa, ja sitten suuntasin Japaniin. Alun perin ajattelin meneväni Honkongiin ja Etelä-Koreaan, mutta en uskaltanut lähteä yksin Hongkongiin jatkuvien (tärkeiden) mielenilmausten takia. Japanissa kävin jo neljä vuotta sitten ja pohdin, haluanko nähdä jonkin uuden paikan. Viime reissulla en kuitenkaan ehtinyt tutkia Tokiota kuin vain parin päivän ajan, joten päädyin koluamaan Tokiota ajan kanssa. :) Luvassa kuvatykitys, yritin karsia, anteeksi.

3.7.-10.7. Etelä-Korea: Busan, Soul ja yöpyminen temppelissä

Pohjoinen satamakaupunki Busan on Etelä-Korean toiseksi suurin kaupunki, ja tykkäsin siitä todella paljon! Kaupunki oli sopivan kokoinen, se on kuuluisa merenelävistään, rannoistaan ja Gamcheonin kulttuurikylästä. Tietämykseni Etelä-Koreasta oli aika niukka ennen reissua, mutta tykkäsin varsinkin ruoasta, ja varsinkin Busanissa ihmiset olivat rentoja ja ystävällisiä. Korean kieli kuulostaa näin kieltä osaamattomalle mukavan pehmeältä, ja mielestäni se muistuttaa rippusen japania.

Gamcheon culture village

Bibimbap

Haeundae beach

Busan towerille pääsi näitä psykedeelisiä liukuportaita pitkin

Busan Tower

Näkymät Busaniin tornista

Busanin jälkeen matkustin luotijunalla Souliin ja suuntasin suoraan kohti Soulin laitamilla olevaa buddhalaista temppeliä. Halusin kokeilla jotakin uutta, joten varasin itselleni yhden yön kestävän temple stay -ohjelman. Naureskelin joillekin tutuille, että en tiedä oliko tämä paras vai huonoin idea pitkään aikaan, mutta yö temppelissä oli yksi matkan kohokohdista! Ryhmässäni oli mun lisäksi kolme jenkkiä, yksi korealainen ja kaksi singaporelaista, ja oli kivaa jutella ja vaihtaa kokemuksia temppeliin tutustumisen lomassa. Meitä ohjasi iloinen, mahtava nunna, joka selvensi meille temppelin arkea, ohjasi erilaisia harjoituksia ja räpsi meistä kuvia joka välissä.

Temppelillä fermentoidaan keltapapuja (?), ja maistelimme yhden purnukan lientä.

Eräs munkki tykkää kuulemma kerätä näitä huvikseen.

Niin paljon tarinoita, joita en enää edes kunnolla muista.

Meillä oli tyylikkäät uniformut.

Temppeliruokaa! Sitä ei saanut arvostella, mutta voinen paljastaa, että se oli hyvää.

Yksi ohjelma oli tällaisen ison kellon kumauttaminen, jonka jälkeen siirryttiin selkä kelloon päin kuuntelemaan ja aistimaan sen resonointia.

Heräsimme neljältä, ja aamuöisen temppelin tunnelma oli huumaavan hiljainen.

Kiinni sidottuja toiveita, jotka poltetaan kerran kuussa.

Sand mandala: ideana oli värittää erivärisillä hiekoilla kuva...

...mutta lopuksi työ pyyhitään pois, koska mikään ei ole ikuista.

Täällä lepää meidän kaikkien taiteilun tulos.

Lopuksi meillä oli teehetki munkin kanssa, ja saimme kysellä kaikkea, mitä mielessämme oli ollut. :)

Jaoin huoneen havaijilaisen ja singaporelaisen naisen kanssa.

Temppeliltä lähdin Soulin sykkeeseen, ja se oli kieltämättä aikamoinen kontrasti rauhalliselle pohdiskelulle. 

Soulilainen versio dumplingeista

Taiwanissa ei juuri syödä juustoa, joten juustonhimoissani ostin tämän. Ei ehkä ollut sen arvoista.

Menin köysiradalla kukkulalle, jossa sijaitsee Seoul Tower. Oli ruuhkasta huolimatta sen arvoista.

Soul

Korealaisia riisikakkuja ja dumplingeja keitossa (+kimchi ja muut lisukkeet)

Bukchon Hanok Village

Majoituin vilkkaassa Hongdaessa, ja siellä oli joka ilta k-pop-esityksiä.

Changdeokgung Palace & Secret garden

10.7.-16.7. Japani: Tokio, paljon ruokaa ja taidetta

Tokiossa otin rennosti: söin, kävin taidenäyttelyissä ja ilmaisella kävelykierroksella, istuin kahviloissa ja kävin sushikurssilla.

Majoituin lähellä Tokyo Sky Tree -tornia

Kävin kahdessa TeamLab-taideryhmän näyttelyssä: niissä pääsi mm. kahlaamaan vedessä, kiipeilemään ja katsomaan, kuinka taideteokset lähtivät vaeltamaan pitkin näyttelypaikkaa.

Toisessa näyttelyssä oli myös teehuone. Teestä ja matcha-jäätelöstä alkoi kasvaa kukkia ja kasveja sitä mukaan, kun niitä söi ja joi.

Tässä sai kiipeillä!

Taidetta vaeltamassa käytävällä

Vedessä liikkuvat karpit reagoivat ihmisiin, muuttuivat kukiksi ja lopulta hajosivat terälehdiksi.

Söin myös paljon sushia.

Kuuluisan udon-nuudelipaikan kylmiä udon-nuudeleita. En ole ihan varma vielä, miksi kylmät nuudelit ovat niin hypetettyjä.

Shibuya

Markettisushitkin toimivat!

Tokyo station

Kävin sympaattisella ilmaisella kävelykierroksella, ja saimme mm. tällaiset, kun puhe kääntyi ninjoihin.

Kierroksia järjestävät vapaaehtoiset, ja heillä oli mielettömät määrät tietoa paikoista, joissa kävimme.

Kieltämättä Tokion metro on välillä hämmentävä.

Sinistä ramen-keittoa. Instagram-arvosta huolimatta oli niiiiiiin hyvää.

Asakusa

Hyvää onnea on luvassa.

Soba-nuudeleita ja tempuraa.

Sushikurssilla esiteltiin mm. tämä! Se on kuivattu kala (ei puuta, kuten arvelimme).

Tamagoyaki eli japanilainen munakas

Wasabia, joka raastettiin itse

Kurssin lopputulos!

Tokiota kauneimmillaan eli Asahin oluttuoppia imitoiva rakennus ja oikealla "golden turd" (eli liekki?).

Jimbocho eli Tokion kirjakaupunginosa.

Joskus mietin, että miksi.

--

Tiivistettynä: yksin matkustaminen oli kivaa. Kohtasin sekä Etelä-Koreassa että Japanissa hauskoja tyyppejä, joihin ei ehkä olisi tullut tutustuttua, jos olisin matkustanut jonkun kanssa (tai ainakin näin voi aina uskotella itselleen). Voi herätä ja mennä nukkumaan, milloin huvittaa, tehdä juuri niitä asioita, mitä haluaa, ja joskus jos väsyttää, ei tarvitse tehdä mitään. On kivaa huomata, että pystyy navigoimaan itselle vieraissa paikoissa, ja kaikista tilanteista kyllä selviää.

Toisaalta välillä olisi kivaa jakaa suunnistamis- ja ideointivastuuta jonkun kanssa, mutta yritin joka kohteessa osallistua johonkin aktiviteettiin, jossa en joudu itse olemaan koko ajan kartalla (kävelykierrokset, erilaiset kurssit, temppelissä yöpyminen...). Niiden avulla myös kohtasin helpommin muita matkaajia ja opin ja näin paikallisesta kulttuurista asioita, joita en varmasti löytäisi yksin ilman paikallisten apua.

Ehkä vaikeinta itselleni on yksin syöminen reissussa - lounastaminen on helpompaa, mutta joskus on jotenkin karua mennä yksin syömään päivällistä. :D Tokiossa se oli luontevampaa, koska niin moni muukin syö yksin. Monesti olisi myös kivaa jakaa jonkun kanssa kokemuksia, mutta toisaalta on myös ihan hyvä olla itsensä ja omien ajatustensa kanssa.

Yksin matkustaessa myös huomaa, että muutkin matkustavat yksin. Soulissa yhtenä iltana menin syömään korealaista barbequeta toisen hostellivieraan kanssa ja kävimme vielä kahvilla ja katsomassa katuesityksiä. Soulissa myös tapasin siellä työskentelevän suomalaisen vapaaehtoisen. Kerran törmäsin toiseen automaattia etsivään turistiin, ja kun etsimme yhdessä automaattia, selvisi, että hänkin oli juuri ollut Aasiassa tekemässä vapaaehtoistöitä (emme koskaan löytäneet meidän kortteja hyväksyvää automaattia). Busanissa turisteja opastanut vanhempi mies antoi minulle lyhyen intensiivitunnin korean kieleen. Tokion taidenäyttelyn teehuoneessa juttelin sukulaisiaan tapaamaan tulleen miehen kanssa.

--

Enää viisi yötä Taiwanissa, ja tekemistä riittää. Vähän jo jännittää.