Matkustelua Taiwanissa
Puolitoista viikkoa sitten perjantaina oli jo mun viimeinen työpäivä koululla! Eli nyt loppuajan olen vapaa tekemään mitä vaan. Vapaaehtoistöiden loppuminen viimeistään konkretisoi, että hiljalleen ollaan lähellä Taiwanin ajan loppua. Pieni paniikki jyskyttää takaraivossa, kun yritän pyöritellä kalenteria niin, että ehdin tekemään haluamani asiat ja näkemään ihmisiä, mutta myös pyrin jättämään kalenteriin löyhyyttä, että on aikaa hengailla ja ajatella, ettei loppuaika Taiwanissa vyöry yllättäen ohi. Tosin koska näkemättä jää paljon, on tänne palattava uudelleen. ;)
Icye Taiwanin loppuleiri
Muutama viikko sitten oli jo Icye Taiwanin loppuleiri, ja näimme vihdoin ja viimein kaikkien vielä Taiwanissa olevien vapaaehtoisten kanssa yhtä aikaa! Pari päivää vietimme Tainanin toimistolla, ja loppuajaksi matkustimme Taipeihin. Tapasimme myös elokuussa maailmalle lähtevät taiwanilaiset vapaaehtoiset, ja yksi on tulossa vuodeksi Suomeen. :)
6.-9.6. Kenting
Kesäkuun alussa lähdin tanskalaisen vapaaehtoisen kanssa Taiwanin eteläosaan Kentingiin, jossa ehdin jo maaliskuussa piipahtaa isäntäperheeni kanssa. Yhtenä päivänä kiersimme Kentingin ympäri sähköskootterilla, ja lopun ajasta pyhitimme rannalla loikoiluun. Muistaakseni uimme ainakin neljällä eri rannalla.
24.-27.6. Lanyu
Taiwan on yllättänyt lukemattomat kerrat kauneudellaan (esim. Tarokon kansallispuisto, Alishan, Kenting...), mutta silti Lanyu otti erityisen paikan sydämestäni. Lanyu ("orkideasaari") on noin kahden tunnin lauttamatkan päässä Taiwanin pääsaaresta sijaitseva saari, jota asuttaa pääosin Tao-niminen alkuperäiskansa. Saari koostuu vehreistä vuorista, joita kiertää 37 kilometriä pitkä tie.
Saarella on ripotellen muutama kylä. Joka paikassa kökkii vuohia, kylissä tepastelee pieniä possuja ja esimerkiksi minun ja saksalaisen vapaaehtoiskaverini majapaikan kanat tulivat välillä tekemään lähempää tuttavuutta.
Koska saari on altis taifuuneille ja muille luonnomullistuksille, suurin osa nähtävyksistä on erilaisia kalliomuodostelmia. Saarelle pääsee lautalla tai pikkuisella lentokoneella. Sääolosuhteiden takia saarelle kannattaa mennä joustavalla aikataululla: välillä lennot ja lautat eivät kulje. Käteistä kannattaa myös olla runsaasti, koska saarella on yksi automaatti, joka ei aina toimi tai hyväksy ulkomaisia kortteja.
Lanyun ja Taiwanin välinen historia on monimutkainen. Esimerkiksi perinteisesti taot ovat eläneet osittain maan alle rakennetuissa taloissa, mutta muutamia vuosikymmeniä sitten Taiwanin päättäjät totesivat, etteivät ne ole sivistyineille ihmisille. Tuloksena oli rakennuksia, jotka eivät kestäneet sääolosuhteita, ja nykyään niitä asuttavat pääosin vuohet.
Saaren eteläpuolella puolestaan on ydinjätteen säilöntälaitos, joka ilmeisesti puoliksi huijattiin saarelle 80-luvulla. Laitosta ympäröivät söpösti maalatut muurit, mikä oli kieltämättä irvokkain näky hetkeen. Taiwan yrittää hillitä Lanyun asukkaiden vastarintaa mm. ilmaisella sähköllä, mutta saarelaiset osoittavat mieltään jatkuvasti ydinjätettä vastaan.
Ensimmäisenä iltana söimme majapaikkamme viereisessä grilliraflassa, ja juttelimme niitä näitä tarjoilijan kanssa, joka osasi englantia. Hän kutsui meidät seuraavana aamuna hänen ja hänen työkavereidensa lempiaamiaispaikkaan, ja tämä sattuma toi mukanaan upeita juttuja meidän reissuun! Kolme taiwanilaista tuttuamme kierrättivät meitä välillä skoottereilla ja välillä autolla ympäri saarta, parina aamupäivänä snorklasimme ja joka aamu söimme eri kylissä aamiaista. Tarjoilijan kaverit eivät puhuneet englantia, joten reissu oli myös intensiivinen kielikylpy. :D
Kun taiwanilaiset kaverimme olivat töissä, vuokrasimme pyörät ja lähdimme pyöräilemään länsirannan kautta kohti etelää. Aiemmin vihasin ja pelkäsin pyöräilyä (ja pelkään vähän edelleen), mutta Taiwanissa olen opetellut pyöräilykammostani eroon. Kieltämättä pyöräily Lanyun maisemissa oli yksi parhaimmista kokemuksistani täällä. Kaikkialla maisemat olivat henkeäsalpaavia. Vehreät, sademetsäiset vuoret, kivimuodostelmiin purskahtelevat aallot, taro-viljelmät, värikkäät kylät, kalastusveneet, rinteillä lekottelevat vuohet, auringonlasku vanhan majakan portailta katsottuna...
Lanyulla korostui jälleen taiwanilaisten (ja muidenkin) upea ystävällisyys. Toisen ravintolan ihana tarjoilija, joka kertoi, miten hänen isoisänsä isäkin pyydysti samaisia liitokaloja. Meidän majapaikan vanha mies, joka aina huolehti, etteivät meidän kenkämme jää sateeseen. Newyorkilainen mies, joka tarjosi tuliaisleivonnaisiaan meille Taitungin satamassa ja johon aina välillä törmäsimme saarella. Samassa majapaikassa majoittuneet poika ja isä, joka innostui, kun tajusi, että me osaamme puhua vähän kiinaa, ja pian katselimme jo heidän lomakuviaan. Pari muuta taiwanilaista, jotka tarjoutuivat näyttämään meille paikkoja.
//
Viikonvaihteessa olin yhden yön taiwanilaisen ystäväni kanssa Taitungissa, ja huomenna lähden kahdeksi viikoksi yksin reissuun Etelä-Koreaan ja Japaniin. Sen jälkeen onkin enää pari viikkoa aikaa sanoa heipat Taiwanille.
Icye Taiwanin loppuleiri
Muutama viikko sitten oli jo Icye Taiwanin loppuleiri, ja näimme vihdoin ja viimein kaikkien vielä Taiwanissa olevien vapaaehtoisten kanssa yhtä aikaa! Pari päivää vietimme Tainanin toimistolla, ja loppuajaksi matkustimme Taipeihin. Tapasimme myös elokuussa maailmalle lähtevät taiwanilaiset vapaaehtoiset, ja yksi on tulossa vuodeksi Suomeen. :)
Öinen Taipei 101.
Osan porukasta kanssa kiipesimme vuorelle.
Rakastan sitä, miten Taipeissa vuoret ja kaupunki sulautuvat yhteen.
Yövyimme Taipein metrolle kuuluvassa (??) keskuksessa, ja läheinen varikko oli yllättävän idyllinen ilta-auringossa. :)
6.-9.6. Kenting
Kesäkuun alussa lähdin tanskalaisen vapaaehtoisen kanssa Taiwanin eteläosaan Kentingiin, jossa ehdin jo maaliskuussa piipahtaa isäntäperheeni kanssa. Yhtenä päivänä kiersimme Kentingin ympäri sähköskootterilla, ja lopun ajasta pyhitimme rannalla loikoiluun. Muistaakseni uimme ainakin neljällä eri rannalla.
Yövyimme Kentingin kupeessa sijaitsevassa Hengchun-kaupungissa. Söin myös Taiwanin parhaat dumplingit siellä, vaikka kuva ei anna oikeutta niille.
Taiwanilaiset tutut varoittelivat Kentingin olevan tupaten täynnä turisteja, mutta ainakaan kesäkuun alussa Kenting ei ollut pahemman puoleinen turistirysä. Omaa rauhaa löysi helposti.
Auringonlasku Baisha Beachilla. Join täällä parhaan (ja ensimmäisen) guavamehun ikinä.
Yhdeltä rannalta löytyi "salainen" luola, josta pääsi suoraan uimaan. :)
24.-27.6. Lanyu
Taiwan on yllättänyt lukemattomat kerrat kauneudellaan (esim. Tarokon kansallispuisto, Alishan, Kenting...), mutta silti Lanyu otti erityisen paikan sydämestäni. Lanyu ("orkideasaari") on noin kahden tunnin lauttamatkan päässä Taiwanin pääsaaresta sijaitseva saari, jota asuttaa pääosin Tao-niminen alkuperäiskansa. Saari koostuu vehreistä vuorista, joita kiertää 37 kilometriä pitkä tie.
Saarella on ripotellen muutama kylä. Joka paikassa kökkii vuohia, kylissä tepastelee pieniä possuja ja esimerkiksi minun ja saksalaisen vapaaehtoiskaverini majapaikan kanat tulivat välillä tekemään lähempää tuttavuutta.
Meidän homestay, vasemmalla grilliravintola. Me majoituimme Lonely Planetin sanoin saaren eläväisemmällä puolella.
Grilliravintolan kissa. :)
Meidän lauttamatka oli onneksi suhteellisen miellyttävä. Välillä meno muistutti jotakin Linnanmäen hillitympää laitetta. Huonommalla säällä vatsa voi olla aika koetuksella. :D Kuitenkin nähtyäni 19-paikkaisen lentokoneen olin ihan tyytyväinen, että tulimme meriteitse.
Lanyun ja Taiwanin välinen historia on monimutkainen. Esimerkiksi perinteisesti taot ovat eläneet osittain maan alle rakennetuissa taloissa, mutta muutamia vuosikymmeniä sitten Taiwanin päättäjät totesivat, etteivät ne ole sivistyineille ihmisille. Tuloksena oli rakennuksia, jotka eivät kestäneet sääolosuhteita, ja nykyään niitä asuttavat pääosin vuohet.
Saaren eteläpuolella puolestaan on ydinjätteen säilöntälaitos, joka ilmeisesti puoliksi huijattiin saarelle 80-luvulla. Laitosta ympäröivät söpösti maalatut muurit, mikä oli kieltämättä irvokkain näky hetkeen. Taiwan yrittää hillitä Lanyun asukkaiden vastarintaa mm. ilmaisella sähköllä, mutta saarelaiset osoittavat mieltään jatkuvasti ydinjätettä vastaan.
Ensimmäisenä iltana söimme majapaikkamme viereisessä grilliraflassa, ja juttelimme niitä näitä tarjoilijan kanssa, joka osasi englantia. Hän kutsui meidät seuraavana aamuna hänen ja hänen työkavereidensa lempiaamiaispaikkaan, ja tämä sattuma toi mukanaan upeita juttuja meidän reissuun! Kolme taiwanilaista tuttuamme kierrättivät meitä välillä skoottereilla ja välillä autolla ympäri saarta, parina aamupäivänä snorklasimme ja joka aamu söimme eri kylissä aamiaista. Tarjoilijan kaverit eivät puhuneet englantia, joten reissu oli myös intensiivinen kielikylpy. :D
Meidän grillailu lähenteli välillä fiaskoa, mutta rafla poiki meille uskomattomat kolme päivää. :)
Perinteisiä kalastusveneitä.
Täällä lähetyvillä, kuvan oikealla puolella keskellä vulkaanista maaperää on aukko, josta pääsee pieneen altaaseen. Paikka on ilmeisesti suosittu snorklauspaikka, mutta ilman paikallisia emme olisi ikinä löytäneet sitä.
Maisemaa matkalla vuorilla sijaitsevalle sääasemalle.
Lanyulla korostui jälleen taiwanilaisten (ja muidenkin) upea ystävällisyys. Toisen ravintolan ihana tarjoilija, joka kertoi, miten hänen isoisänsä isäkin pyydysti samaisia liitokaloja. Meidän majapaikan vanha mies, joka aina huolehti, etteivät meidän kenkämme jää sateeseen. Newyorkilainen mies, joka tarjosi tuliaisleivonnaisiaan meille Taitungin satamassa ja johon aina välillä törmäsimme saarella. Samassa majapaikassa majoittuneet poika ja isä, joka innostui, kun tajusi, että me osaamme puhua vähän kiinaa, ja pian katselimme jo heidän lomakuviaan. Pari muuta taiwanilaista, jotka tarjoutuivat näyttämään meille paikkoja.
Liitokalaa ja muita herkkuja.
//
Viikonvaihteessa olin yhden yön taiwanilaisen ystäväni kanssa Taitungissa, ja huomenna lähden kahdeksi viikoksi yksin reissuun Etelä-Koreaan ja Japaniin. Sen jälkeen onkin enää pari viikkoa aikaa sanoa heipat Taiwanille.
Kommentit
Lähetä kommentti