Asioita, joita on ikävä

Aika kulkee joskus niin nopeasti, ettei siitä muista pitää kiinni.

Siltä välillä tuntui Taiwanissa ja siltä tuntuu myös täällä Suomessa. Olen ollut jo kaksi ja puoli kuukautta Suomessa, mikä on niin absurdia, että välillä säpsähdän tuosta faktasta. Välillä Taiwan tuntuu epätodelliselta: elämä siellä oli arkea samalla tavalla kuin elämä nyt Helsingissä. Välähdyksittäin Taiwan vaikuttaa ihanalta päiväunelta, aivan kuin Helsinkikin tuntui joskus, kun matkustin tainanilaiseen lukiooni töihin aamuisin.

Olen monta kertaa miettinyt, että pitäisi kirjoittaa blogiin. Päiväkirjaankaan en ole koskenut sen jälkeen, kun asetin jalkani Helsinki-Vantaalle. Ehkä tarvitsin tämän intensiivisen ajan, kun vain imin itseeni loput Suomen kesästä ja nautin alkusyksystä. Koti, parisuhde, ystävät, työt ja kovalevyllä odottanut gradu varmistivat (liiankin?) sutjakkaan paluun Suomi-arkeen. Olen käynyt keikoilla, nähnyt perhettä ja kavereita, kokkaillut, ollut mökeillä, illanistujaisissa, baareissa, kirjaston ryhmätyötiloissa, työhuoneessa ja kotona. Olen harjoitellut liian vähän kiinaa ja ottanut liian vähän yhteyttä Taiwaniin. Mutta yritän hengittää ja antaa aikaa palautumiselle. Ehkä näennäinen helppo sopeutuminen takaisin ei olekaan niin yksinkertaista. Tänä viikonloppuna on onneksi Maailmanvaihdon palanneiden tapaaminen, ja odotankin jo kovasti muiden vapaaehtoisina olleiden kokemusten kuulemista.

***

Kun palasin Japanista Taiwaniin, jäin vielä muutamaksi päiväksi Taipeihin. Mukavan vilpoisen Tokion jälkeen Taipein ilmasto tuntui maanpäälliseltä helvetiltä: kuulemma noihin aikoihin oli taifuunivaroitus, mutta lopulta taifuuni kiersi Taiwanin, aiheuttaen kuitenkin entistäkin kuumemman kostean ilmaston ja lopulta noin viikon rankkasateet. Taipeissa missionani oli käydä Jiufenin vuoristokylässä ja National Palace Museumissa. Lisäksi tapasin vielä kerran taipeilaisen kaverini.

Sanotaan, että Henkien kätkemä on ottanut inspiraationsa suoraan Jiufenin kylästä. En väitä vastaan.

National Palace Museum Taipeissa

Skoottereita Taipeissa

Rankkasateiden valtaamassa Tainanissa suuntasin taiwanilaisen ystäväni A:n kanssa suoraan hotpot-ravintolaan ja sieltä A:n perheen talolle maistelemaan kauden ensimmäisiä kuukakkuja, joiden sisällä on muun muassa suolaista munankeltuaista. Juuri Taiwanista lähtöni aikoihin Taiwanissa alkoi aavekuukausi, johon liittyy erilaisia uskomuksia – sekä ruokaa. Joku kertoi minulle, ettei kuuden jälkeen kannata esimerkiksi jättää pyykkejä ulos kuivumaan, koska henget voisivat pukeutua niihin.

Moon cake

Viimeisellä viikolla metsästin loppuja tuliaisia, kävin läheisessä Kaohsiungin kaupungissa, kiersin Tainanin modernin taiteen museon läpi ja kävin lempipaikoissani kaupungissa. Söin passionhedelmiä, guavaa ja mangoja, kävin stir fry -ravintolassa kielikurssikaverien kanssa ja vietin vielä yhden yön hotellissa, koska en jaksanut juosta aikaisin menevään bussiin ja nautin keskustan tunnelmasta. Pelasin host-veljen kanssa niin paljon kuin hän halusi, pelasin tetristä matkalaukkujen kanssa, selitin jollekin taiwanilaiselle, miltä miinusasteet tuntuvat talvella, kävin paikallisten suosimilla night marketeilla, tein makaronilaatikkoa A:n perheelle, kävin isäntäperheen kanssa syömässä, lounastin lukioni opettajien kanssa, kävin moikkaamassa Taiwanin ICYE:n työntekijöitä ja hengailin saksalaisen vapaaehtoisen S:n kanssa, ja aina aikamme loppui kesken. Kävin myös Suomeen vapaaehtoiseksi tulevan taiwanilaisen L:n pitämässä askartelupajassa, ja samoissa tiloissa L:n kaveri piti tarot-ennustustoimistoaan. Sain edullisen tarjouksen suurten kysymysten läpikäymisestä, mutta valitettavasti en tätä tarjousta ehtinyt lunastamaan.

Tainan Art Museum, Building 2

Makaronilaatikkoa, salaattia ja kimchi-sieni-munakaspaistosta

Viimeisenä viikonloppuna tein A:n kanssa skootteriretken Tainanin pohjoislaitamille pieneen kylään, joka on tunnettu riisistään. Matkalla ohitimme eri lähiöitä, jotka ovat tunnettuja eri asioista: yksi pomeloistaan, toinen ananaksistaan, kolmas mangoistaan. Pysähdyimme Tainanin sokeritehtailla ja lounasta söimme pienessä maanviljelijöiden ravintolassa, jossa tarjottiin aromaattista riisiä lisukkeineen. Näin paikan seinällä myös vanhanaikaisen taiwanilaisen sadetakin. Paluumatkalla alkoi sataa niin rankasti, että pysähdyimme ison sillan alle odottamaan sateen laantumista. Tapahtuipa vieressämme myös episodi, jossa riisinkylvökone lastattiin traktorin selkään hyvin turvallisen näköisesti. Sade ei laantunut, joten kiskoimme päälle sadeviitat ja pidin välillä silmät kiinni, kun A ajoi meidät takaisin valtavien sadepisaroiden piiskatessa kasvojamme.

En aiemmin tiennyt, että riisi voi yksistään olla niin hyvää. Tässä lisänä mainiot lisukkeet ja vielä pilkkahintaan.

Sadetakki

Viimeisenä päivänä kävin A:n kanssa kahvilla Yongkangissa (kaupunginosa, jossa asuin), ostin yongkangilaisia herkkuja tuliaisiksi ja jouduin viimein jättämään hyvästit. Aamupäivän pakkasin loppuun tavaroitani tyhjässä talossa, ja välillä perheen isoisä kävi kysymässä, olenko jo syönyt. Iltapäivällä kävin lähettämässä viimeiset kortit ja kävin kahvilla saksalaisen vapaaehtoisen S:n kanssa. Kirosin vielä kertaalleen G17-bussin aikataulut, kun hyvästelin S:n ja juoksin lukiolaisten valtaamaan bussiin. Host-perheen kotona kaikki oli ennallaan: söimme tavallisen päivällisen, jonka jälkeen host-veli joutui tekemään läksyt ja minä kävin suihkussa. Sen jälkeen leikimme eräänlaisen metaleikin host-veljen kanssa: kävimme hänen kehittämänsä leikin avulla läpi kaikki puolen vuoden aikana yhdessä leikkimämme leikit ja otimme selfieitä. Sain myös lahjaksi veljen askarteleman pehmoriisinyytin. Illalla host-isä kattoi meille vielä kaikenlaisia friteerattuja asioita ja olutta. Perheen serkkukin käväisi vielä ja antoi minulle tekemiään keksejä evääksi.

Seuraavana aamuna heräsin ennen neljää ja yllätyksekseni host-isä, host-äiti ja host-veli olivat ylhäällä. Ulkona tööttäsi shuttle-auton torvi ja sanoin hätäiset heipat perheelle. Autossa juttelin toisen matkustajan kanssa kiinaksi ja olo oli outo katsoessani nukkuvien lähiöiden tyhjiä katuja.

***

Viimein, asioita, joita on ikävä:

• yliopiston kielikeskuksen neljännen kerroksen kukkapenkissä sateen jälkeen möyrivät etanat ja jutteleminen kurssiassistentin kanssa ennen kiinan tuntia
• kiinan tunnit, hysteerinen nauraminen, hassut vitsit ja keskusteluharjoitukset
• ananakset, guavat, papaijat, mangot, vesimelonit, passionhedelmät

• isäntäperhe; iltaisin televisiota katsova isoisä ja taikatemppuja näyttävä, tansseja esittävä pikkuveli
• isäntäperheen isän itse paahtamat ja jauhamat kahvipavut ja hassu kahvinkeitin
• lukioni opiskelijat, jotka jakoivat toiveitaan, arkeaan ja intohimojaan
• Värikkäät kiinankieliset mainoskyltit
• perinteiset kiinalaiset merkit

• kiinan- ja taiwaninkielinen puheensorina ympärillä
• nuudelikeitot, kevyesti paistetut vihannekset ja kokonaiset valkosipulinkynnet, tuoreesta inkivääristä tehdyt suikaleet, taiwanilaiset munakasrullat aamuisin, kalannahkakeitto, xiao long bao -dumplingit, taro, paistetut bataatinlehdet...

• kotikadun ränsistyneet perinteiset taiwanilaiset talot
• huoneeni ulkopuolella kurnuttanut sammakko, lamppuni päällä silloin tällöin majaillut pieni lisko, lähiön megafoni, jonka kuulutuksia en ymmärtänyt
• mun älyttömän leveä sänky, jossa pystyin nukkumaan miten päin vaan
• tuhannet temppelit, kyläjumalat, suitsukkeiden haju
• temppeleiden katoilta kurkottavat lohikäärmeet

• englannin kielen opettajien toimisto
• skootterin kyydissä matkustaminen, vaikka aluksi vihasinkin sitä
• A, A:n perhe ja heidän olohuoneensa
• teekaupat, bubble tea ja mahdollisuus valita melkein mikä tahansa juomayhdistelmä kylmänä tai kuumana ja haluamallaan sokerimäärällä ja jäällä
• oolong-tee

• green 17 -bussi
• vuoret
• Kentingin rannat

• pienet maanjäristykset
• Lanyu-saaren mystiset vehreät kukkulat ja musta-valko-punaiset symbolit

• isäntäperheen pikkuveljen pakastimessa jäädyttämät kirsikkatomaatit, joita hän kutsui jäätelöksi
• lempipuisto
• pienet ruokakojut kadunkulmissa
• kyykyssä ostereita aukovat kauppiaat
• taiwanilaisten vilpitön ystävällisyys, en tiedä, voinko koskaan korvata kaikkea saamaani apua
• kielenvaihtokaverin kanssa vietetyt hetket
• ihmiset, niin taiwanilaiset kuin muualta maailmasta tapaamani tyypit.