Hakuprosessista, valmentautumisesta ja käytännön asioista
Ajattelin vähän kertoa kaikesta "kuivemmasta", mutta ehkä tästä on hyötyä jollekulle, joka pohtii pidempiaikaiseen vapaaehtoistyöhön lähtemistä. :)
Valintapäivä ja ohjelmaan sitoutuminen
Kun aloin pohtia Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistöihin lähtöä, panin merkille, että suurin osa ohjelmista alkaa syksyisin (järjestöllä on kuuden ja 12 kuukauden vapaaehtoistyöohjelmia). Myös keväällä on onneksi mahdollista lähteä, ja kun se varmistui, laitoin hakemuksen ja englanninkielisen motivaatiokirjeen menemään.
Pian tämän jälkeen sain kutsun valintapäivään. Valintapäivä oli todella rento ja mukava: tapasin muita Maailmanvaihdon ohjelmiin hakeneita, aikaisemmin vapaaehtoistöissä olleita ja kuulin lisää järjestöstä, sen toimintaperiaatteista ja mihin osallistumismaksu käytetään. Kaikki hakeneet myös haastatellaan, ja haastattelussa puhuimme laajasti monista asioista: odotuksista, onko aiemmin ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, mitä motiiveja vapaaehtoistyöhön liittyy, ja monista muista asioista. Valintapäivä ja hakuprosessi eivät mielestäni olleet mitenkään "koemaiset", vaan järjestö ja minä pikemminkin keskustelimme, mitkä ovat omat toiveeni ja motivaationi, ja mitä järjestö taas toivoo.
Jo pari päivää valintapäivän jälkeen sain tietää, että minut oli hyväksytty vapaaehtoistyöohjelmaan kohdemaana Taiwan. Sain muutaman viikon ajan pohtia, sitoudunko ohjelmaan, ja allekirjoitin mm. säännöt ja täytin englanninkielisen hakulomakkeen sekä prioriteettilistan, mihin projektiin haluaisin mieluiten. Tämä kaikki siis tapahtui keväällä 2018.
Valmennusleiri
Toukokuussa kaikille kaudella 2018–2019 vapaaehtoistöihin lähteville järjestettiin neljän päivän valmennusleiri. Suurin osa lähtee ohjelmiinsa elokuun korvilla (minun lisäkseni keväällä oli lähdössä vain yksi), eikä keväällä lähteville järjestetä omaa valmennusleiriä lähempänä lähtöajankohtaa. Siksi tuolloin toukokuussa oma lähtemiseni tuntui vielä kovin kaukaiselta, ja ajatusten orientoiminen lähtöön ja vapaaehtoisjaksoon oli vaikeaa.
Leiri oli kuitenkin ihan mahtava! Parasta oli (tietenkin kaiken hyödyllisen infon ohessa) muihin lähtijöihin sekä Suomessa sillä hetkellä vapaaehtoisina olleisiin tutustuminen – meidän leirin kanssa samaan aikaan järjestettiin Suomessa vapaaehtoisina olevien puolivälileiri. Leirillä pääsinkin juttelemaan myös parin taiwanilaisen kanssa. He näyttivät videoita mm. ruuhka-ajan skootterimerestä sekä taifuunin voimasta lentelevistä skoottereista (sori äiti). Kuulemma Taiwanissa meno on letkeetä ja ruoka maailman parasta.
Hengailun lisäksi käsittelimme mm. vieraaseen kulttuuriin sopeutumista, vapaaehtoistyöntekijän roolia, vapaaehtoistyön eettisyyttä ja niin edelleen. Kuulimme myös monien palanneiden vapaaehtoisten kokemuksia ja vinkkejä. Tykkään itse leirielämästä, ja oli hauskaa olla muutaman päivän omanlaisessa leirikuplassa.
(Olen myös Euroviisu-fani, ja Euroviisut sattuivat osumaan juuri tuolle viikonlopulle. Surin etukäteen sitä, etten saa järkättyä perinteistä kisakatsomoa, mutta olikin hauska kokemus katsoa Euroviisuja hyvinkin kansainvälisessä seurassa. :D Oli mm. hauskaa yrittää selittää Euroviisujen pisteytysjärjestelmää japanilaiselle ja intialaiselle kanssakatsojalle.)
Rikosrekisteriote, terveystodistus ja passikopio
Elokuussa palailin taas matkajärjestelyihin, kun DL joihinkin palautettaviin dokumentteihin lähestyi. Järjestölle piti siis palautaa notarisoitu englanninkielinen rikosrekisteriote, jonka hommaaminen oli suhteellisen yksinkertaista (tilasin sen muistaakseni Oikeusrekisterikeskuksesta, ja notarisointi tarkoitti sitä, että hain paperiin maistraatista leiman. Tähän kaikkeen sai hyvät ohjeet.) Terveystodistuksessa kyseltiin kaiken maailman asioita näöstä eri sairauksiin, ja sain lomakkeen täytettyä YTHS:n kautta. Huomasin myös, että passini oli menossa keväällä vanhaksi, joten hankin myös uuden passin kopiota varten.
Viisumi
Viisumin hankin tammikuun alussa, kun sain tiedon vapaaehtoistyöpaikastani ja kun sain Taiwanin päästä viisuminmyöntöluvan (=kiinankielisen dokumentin). Kiikutin sen, passini ja muut tarvittavat paperit Aleksanterinkadun WTC-talossa sijaitsevaan Taipein Suomen edustustoon (kyllä, Taipein, ei Taiwanin). Edustustossa yritin sönköttää hyvät uudet vuodet kiinaksi, ja sain jo pari vinkkiä kielitaitooni liittyen. :D Ihmettelin, miksi passi piti jättää heille, mutta viisumi tehtiinkin suoraan passiin... Prosessi oli nopea, kun toimitin kaiken paikan päälle – muutaman päivän kuluttua kävin jo hakemassa viisumini.
Kaiken kaikkiaan käytännön asioiden hoitaminen on ollut yllättävän helppoa – tässä on kyllä auttanut esimerkiksi Helsingissä asuminen. En myöskään esimerkiksi joudu luopumaan asunnostani, kuten monet joutuvat tilanteessani, mikä helpottaa matkavalmisteluja huomattavasti.
Valintapäivä ja ohjelmaan sitoutuminen
Kun aloin pohtia Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistöihin lähtöä, panin merkille, että suurin osa ohjelmista alkaa syksyisin (järjestöllä on kuuden ja 12 kuukauden vapaaehtoistyöohjelmia). Myös keväällä on onneksi mahdollista lähteä, ja kun se varmistui, laitoin hakemuksen ja englanninkielisen motivaatiokirjeen menemään.
Pian tämän jälkeen sain kutsun valintapäivään. Valintapäivä oli todella rento ja mukava: tapasin muita Maailmanvaihdon ohjelmiin hakeneita, aikaisemmin vapaaehtoistöissä olleita ja kuulin lisää järjestöstä, sen toimintaperiaatteista ja mihin osallistumismaksu käytetään. Kaikki hakeneet myös haastatellaan, ja haastattelussa puhuimme laajasti monista asioista: odotuksista, onko aiemmin ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, mitä motiiveja vapaaehtoistyöhön liittyy, ja monista muista asioista. Valintapäivä ja hakuprosessi eivät mielestäni olleet mitenkään "koemaiset", vaan järjestö ja minä pikemminkin keskustelimme, mitkä ovat omat toiveeni ja motivaationi, ja mitä järjestö taas toivoo.
Jo pari päivää valintapäivän jälkeen sain tietää, että minut oli hyväksytty vapaaehtoistyöohjelmaan kohdemaana Taiwan. Sain muutaman viikon ajan pohtia, sitoudunko ohjelmaan, ja allekirjoitin mm. säännöt ja täytin englanninkielisen hakulomakkeen sekä prioriteettilistan, mihin projektiin haluaisin mieluiten. Tämä kaikki siis tapahtui keväällä 2018.
Valmennusleiri
Toukokuussa kaikille kaudella 2018–2019 vapaaehtoistöihin lähteville järjestettiin neljän päivän valmennusleiri. Suurin osa lähtee ohjelmiinsa elokuun korvilla (minun lisäkseni keväällä oli lähdössä vain yksi), eikä keväällä lähteville järjestetä omaa valmennusleiriä lähempänä lähtöajankohtaa. Siksi tuolloin toukokuussa oma lähtemiseni tuntui vielä kovin kaukaiselta, ja ajatusten orientoiminen lähtöön ja vapaaehtoisjaksoon oli vaikeaa.
Sää helli valmennusleirillä
Leiri oli kuitenkin ihan mahtava! Parasta oli (tietenkin kaiken hyödyllisen infon ohessa) muihin lähtijöihin sekä Suomessa sillä hetkellä vapaaehtoisina olleisiin tutustuminen – meidän leirin kanssa samaan aikaan järjestettiin Suomessa vapaaehtoisina olevien puolivälileiri. Leirillä pääsinkin juttelemaan myös parin taiwanilaisen kanssa. He näyttivät videoita mm. ruuhka-ajan skootterimerestä sekä taifuunin voimasta lentelevistä skoottereista (sori äiti). Kuulemma Taiwanissa meno on letkeetä ja ruoka maailman parasta.
Maistelimme myös tätä taiwanilaisten tuomaa herkkua, jonkinlaista kuivattua lihaa
(Olen myös Euroviisu-fani, ja Euroviisut sattuivat osumaan juuri tuolle viikonlopulle. Surin etukäteen sitä, etten saa järkättyä perinteistä kisakatsomoa, mutta olikin hauska kokemus katsoa Euroviisuja hyvinkin kansainvälisessä seurassa. :D Oli mm. hauskaa yrittää selittää Euroviisujen pisteytysjärjestelmää japanilaiselle ja intialaiselle kanssakatsojalle.)
Rikosrekisteriote, terveystodistus ja passikopio
Elokuussa palailin taas matkajärjestelyihin, kun DL joihinkin palautettaviin dokumentteihin lähestyi. Järjestölle piti siis palautaa notarisoitu englanninkielinen rikosrekisteriote, jonka hommaaminen oli suhteellisen yksinkertaista (tilasin sen muistaakseni Oikeusrekisterikeskuksesta, ja notarisointi tarkoitti sitä, että hain paperiin maistraatista leiman. Tähän kaikkeen sai hyvät ohjeet.) Terveystodistuksessa kyseltiin kaiken maailman asioita näöstä eri sairauksiin, ja sain lomakkeen täytettyä YTHS:n kautta. Huomasin myös, että passini oli menossa keväällä vanhaksi, joten hankin myös uuden passin kopiota varten.
Viisumi
Viisumin hankin tammikuun alussa, kun sain tiedon vapaaehtoistyöpaikastani ja kun sain Taiwanin päästä viisuminmyöntöluvan (=kiinankielisen dokumentin). Kiikutin sen, passini ja muut tarvittavat paperit Aleksanterinkadun WTC-talossa sijaitsevaan Taipein Suomen edustustoon (kyllä, Taipein, ei Taiwanin). Edustustossa yritin sönköttää hyvät uudet vuodet kiinaksi, ja sain jo pari vinkkiä kielitaitooni liittyen. :D Ihmettelin, miksi passi piti jättää heille, mutta viisumi tehtiinkin suoraan passiin... Prosessi oli nopea, kun toimitin kaiken paikan päälle – muutaman päivän kuluttua kävin jo hakemassa viisumini.
Kaiken kaikkiaan käytännön asioiden hoitaminen on ollut yllättävän helppoa – tässä on kyllä auttanut esimerkiksi Helsingissä asuminen. En myöskään esimerkiksi joudu luopumaan asunnostani, kuten monet joutuvat tilanteessani, mikä helpottaa matkavalmisteluja huomattavasti.
Kommentit
Lähetä kommentti