Miksi Taiwan? Polkuni vapaaehtoistöihin
Miten aikoinaan päädyin haaveilemaan vapaaehtoistöistä ja miksi lähden juuri Taiwaniin?
Päätyminen vapaaehtoistöihin ja Taiwaniin ei ollut kohdallani suoraviivainen tie. Jo melkein kaksi vuotta sitten aloin haaveilla yliopistovaihdosta. Opiskelen pääaineenani suomea, ja olin keskellä opettajan pedagogisten opintojen kiireistä kevättä, kun haaveilin jonnekin kauas lähtemisestä ja irtiotosta omasta arjesta. Viimeistään sen jälkeen, kun kävin vuoden 2017 pääsiäisen aikoihin moikkaamassa vaihdossa ollutta ystävääni Ljubljanassa, aloin pohtia, olisiko jonnekin kauemmas lähteminen pidemmäksi aikaa oikeasti mahdollista elämäntilanteessani.
Olin pari vuotta aiemmin ollut Japanissa muutaman viikon, ja Japani jäi kiehtomaan mieleeni: tiesin jo Japanissa ollessa, että tänne haluan toistekin. Olin myös opiskellut japanin kieltä, joten kielitaidon parantaminen oli yksi motivaattorini. Aloinkin siis selvitellä, olisiko minun vielä mahdollista lähteä opiskelijavaihtoon yliopistossani, onko valikoimassa Japania ja voinko ylipäätään kielitaidollani hakea kohteisiin. Olin jo fuksisyksynä haaveillut vaihdosta, mutta elämää tuli ja meni ja vaihtohaaveet hautautuivat muiden asioiden alle pariksi vuodeksi.
Selvitin asiaa, hain Japanin vaihtokohteisiin ja tein pirusti taustahommia ja hioin hakemukseni niin hyvin kuin pystyin. Tulospäivänä syksyllä 2017 sain viestin, että valitettavasti en päässyt mihinkään hakemistani kohteista, ja haaveeni Kioton kaduista haihtuivat. Pohdin hakevani ehkä vielä uudelleen, joten kävinkin yliopiston vaihtoasioista vastaavalta kysymässä, mitkä asiat johtivat hakemukseni hylkäämiseen. Vastaukseksi sain, etten olisi alunperinkään voinut päästä mihinkään vaihtoon, koska yliopisto oli tiukentanut opintopisterajoja ja olin jo liian pitkällä opinnoissani (vaikka haun alussa sanottiin, että oikein hyvin voin hakea :D).
Pettymyksen jälkeen aloin pohtia, voisinko lähteä jotakin muuta kautta pidemmäksi aikaa ulkomaille. Aloin googlailla erilaisia vapaaehtoistyömahdollisuuksia ja päädyin Maailmanvaihdon ja parin muun järjestön sivuille. Mitä enemmän luin Maailmanvaihdon periaatteista, sitä enemmän innostuin ja aloin ajatella lähtöhaaveitani uudesta näkökulmasta. Japania ei tällä kertaa ollut haettavana kohdemaana, joten aloin katsella muita vaihtoehtoja.
Taiwanista en tiennyt muuta kuin nimen ja että se liittyy jotenkin Kiinaan, mutta mitä enemmän siitä luin, sitä enemmän innostuin. Kun luin, minkälaisia vapaaehtoispaikkoja Taiwanissa yleensä on, palaset alkoivat loksahdella kohdilleen. Katselin myös muita Aasian kohteita (mm. Vietnamia ja Indonesiaa), mutta Taiwan alkoi koko ajan tuntua parhaalta vaihtoehdolta.
Nyt olen todella tyytyväinen, etten aikoinaan päässyt opiskelijavaihtoon ja että en lähde ykkösvaihtoehtooni Japaniin. Uskon, että vapaaehtoistyön kautta pääsen ehkä helpommin paikalliseen kulttuuriin sisään, ja olen aivan älyttömän innoissani Taiwanista. En ehkä koskaan myöskään olisi tullut opiskelleeksi mandariinikiinaa, ja kieltä nyt hetken opiskelleena olen ihastunut siihenkin totaalisesti. :)
Päätyminen vapaaehtoistöihin ja Taiwaniin ei ollut kohdallani suoraviivainen tie. Jo melkein kaksi vuotta sitten aloin haaveilla yliopistovaihdosta. Opiskelen pääaineenani suomea, ja olin keskellä opettajan pedagogisten opintojen kiireistä kevättä, kun haaveilin jonnekin kauas lähtemisestä ja irtiotosta omasta arjesta. Viimeistään sen jälkeen, kun kävin vuoden 2017 pääsiäisen aikoihin moikkaamassa vaihdossa ollutta ystävääni Ljubljanassa, aloin pohtia, olisiko jonnekin kauemmas lähteminen pidemmäksi aikaa oikeasti mahdollista elämäntilanteessani.
Olin pari vuotta aiemmin ollut Japanissa muutaman viikon, ja Japani jäi kiehtomaan mieleeni: tiesin jo Japanissa ollessa, että tänne haluan toistekin. Olin myös opiskellut japanin kieltä, joten kielitaidon parantaminen oli yksi motivaattorini. Aloinkin siis selvitellä, olisiko minun vielä mahdollista lähteä opiskelijavaihtoon yliopistossani, onko valikoimassa Japania ja voinko ylipäätään kielitaidollani hakea kohteisiin. Olin jo fuksisyksynä haaveillut vaihdosta, mutta elämää tuli ja meni ja vaihtohaaveet hautautuivat muiden asioiden alle pariksi vuodeksi.
Kioto ja mystiset essukivet, joiden tarina ei ole vielä selvinnyt minulle
Meininkiä kiotolaisessa juhlassa Gion Matsurissa
Selvitin asiaa, hain Japanin vaihtokohteisiin ja tein pirusti taustahommia ja hioin hakemukseni niin hyvin kuin pystyin. Tulospäivänä syksyllä 2017 sain viestin, että valitettavasti en päässyt mihinkään hakemistani kohteista, ja haaveeni Kioton kaduista haihtuivat. Pohdin hakevani ehkä vielä uudelleen, joten kävinkin yliopiston vaihtoasioista vastaavalta kysymässä, mitkä asiat johtivat hakemukseni hylkäämiseen. Vastaukseksi sain, etten olisi alunperinkään voinut päästä mihinkään vaihtoon, koska yliopisto oli tiukentanut opintopisterajoja ja olin jo liian pitkällä opinnoissani (vaikka haun alussa sanottiin, että oikein hyvin voin hakea :D).
Pettymyksen jälkeen aloin pohtia, voisinko lähteä jotakin muuta kautta pidemmäksi aikaa ulkomaille. Aloin googlailla erilaisia vapaaehtoistyömahdollisuuksia ja päädyin Maailmanvaihdon ja parin muun järjestön sivuille. Mitä enemmän luin Maailmanvaihdon periaatteista, sitä enemmän innostuin ja aloin ajatella lähtöhaaveitani uudesta näkökulmasta. Japania ei tällä kertaa ollut haettavana kohdemaana, joten aloin katsella muita vaihtoehtoja.
Peuroja hengailemassa kioskilla Narassa
Shintolaisen pyhätön puhdistautumispaikka
Nyt olen todella tyytyväinen, etten aikoinaan päässyt opiskelijavaihtoon ja että en lähde ykkösvaihtoehtooni Japaniin. Uskon, että vapaaehtoistyön kautta pääsen ehkä helpommin paikalliseen kulttuuriin sisään, ja olen aivan älyttömän innoissani Taiwanista. En ehkä koskaan myöskään olisi tullut opiskelleeksi mandariinikiinaa, ja kieltä nyt hetken opiskelleena olen ihastunut siihenkin totaalisesti. :)
Kommentit
Lähetä kommentti