Pakkaamisen sietämätön vaikeus

Viikko lähtöön. Fiilikset vaihtelevat uskomattomalla nopeudella. Ennen tätä viikonloppua olen ollut aika rauhallinen, vaikkakin olen melkein joka päivä jonkin asian hoitanut ja hokenut päässäni, että tämän maanantain jälkeen on enää yksi maanantai, tämän tiistain jälkeen enää yksi tiistai ja niin edelleen. Tähän aikaan ensi viikolla olen ollut jo monta tuntia lentokoneessa kohti Hongkongia.

Perjantaina loppuivat työt ja gradukin jäi telakalle, joten nyt ei ole oikeasti enää mitään velvollisuuksia ennen Taiwaniin lähtöä. Kääk. Lähdön läheisyyttä konkretisoi myös täysyyttään pursuava kalenteri. Kaikkia ihmisiä en millään ehdi nähdä, koska en myöskään halua luoda itselleni minuuttiaikataulua vaan haluan orientoitua lähtöön rauhassa.

Tai näin ainakin ajattelin, koska prosessissa on vielä lempipuuhani: PAKKAAMINEN. Olisi ihanaa väittää, että mm. kaikkien 17 partiovuoteni ansioista olisin hyvä pakkaamaan ja että se on vaivatonta. Ja että kaikki tavarat mahtuvat helposti yhteen matkalaukkuun ja tilaa on vielä tuliaisillekin. Mutta ei, en ole tehokas pakkaaja, pakkaan yleensä ihan liikaa ja koen suurta epävarmuutta siitä. Entä jos karsin liikaa? Tai olenko ihan typerä, jos kannan monta kiloa turhaa tavaraa toiselle puolelle maapalloa?

Pakkausyritys nro 1. Uusi yritys huomenna.

Jostain syystä päähäni on myös pinttynyt ajatus, että yhdellä matkalaukulla on pärjättävä. Kaikki "oikeat" matkaajat pärjäävät sillä ja on älytöntä ylipakata. Olen katsonut 10000000 ohjevideota YouTubesta, miten pakata tehokkaasti jne. Jos laukku ei mene kiinni seuraavan karsintakierroksen jälkeen, ehkä kuitenkin nöyrryn ja otan toisen ruumaan menevän laukun.

Voi kun kaikki kamat olisivat jo laukuissa odottamassa ja voisin keskittyä muihin tärkeämpiin asioihin, kuten haaveilemiseen ja hengailuun tai vaikka viime hetken kiinan opiskeluun (siitä myöhemmin).

Tätä on tullut luettua iltasaduksi viime aikoina.

Voisiko joku jo lähettää kaikki matkatavarat määränpäähän Tainaniin, jooko?