Kyläjumalan syntymäpäivät
Viime viikonloppuna kylässäni juhlittiin kyseisen kylän jumalan syntymäpäiviä. Ilmeisesti jumalien syntymäpäiviä on täällä harva se päivä, mutta oman kylän jumalaa tulee juhlistettua vain kerran vuodessa. :) Yritän olla yleistämättä tai kertomatta virheellisiä asioita näkemistäni asioista, mutta pahoittelut, jos kaikki faktat eivät täsmää!
Viime torstaina kävin perheen kanssa katsomassa paikallista temppeliä. Sen pöydät olivat täynnä jumalalle tuotuja lahjoja, kauniista ja runsaista hedelmäkoreista aina kokonaisiin, tien reunassa retkottaviin sikoihin ja vuohiin. Näky oli kieltämättä näin länsimaisittain välillä aika hätkähdyttävää.
Perjantaina kylän poikki menevälle kadulle oli katettu isojen telttojen alle kymmeniä pyöreitä pöytiä. Diskojytä pauhasi, neonvärit loistivat teltan toisessa päässä olevalta lavalta ja pöytiin kärrättiin ainakin 10 erilaista ruokalajia. Uskaltaisin väittää, että olin ainoa ei-taiwanilainen näissä(kin) juhlallisuuksissa. Välillä joku kylän merkittävä henkilö tuli skoolailemaan (tee)lasillaan kunkin pöytäseurueen kanssa, ja pari paikallista poliitikkoakin kävi jakamassa flaijereitaan. Teltan ulkopuolella esiintyi koko illan jonkinlainen perinteinen teatteri. He tosin esiintyivät jumalalle, eivät ihmisille.
Eräs kylänmies kävi meidänkin kanssa skoolailemassa olutpullon kanssa ja tarjoili seurueemme miehille ja minulle pienet lasilliset olutta (mikä oli kaikista kauhean huvittavaa). Muut vetivät oluen shottina ja itse siemailin lasillistani pohtien, että viimeksi join alkoholia lentokoneessa. Pikkulasi olutta kieltämättä maistui erittäin hyvältä. :D En ole vielä kovinkaan perillä, minkälainen alkoholikulttuuri täällä on, mutta monien paikallisten viinapää ainakin vaikuttaa olevan erittäin huono.
Kun kaikki ruoka oli syöty, yhtäkkiä kaikilla oli kauhea kiire lähteä pois. Menimme viereiseen temppeliin, jossa ihmiset kävivät sytyttämässä suitsuketikkuja ja rukoilemassa. Siellä pelattiin myös perinteistä peliä, jossa heiteltiin kahta kuunsirpin näköistä, toiselta puolelta litteää ja toiselta puolelta kuperaa, kiveä lattialle. Jos lattialla olevista kivistä toinen oli kupera ja toinen tasainen puoli ylöspäin, se oli hyvä juttu. Tätä jatkettiin niin kauan, kunnes saatiin voittaja selville, joka sai olla seuraavan vuoden temppelin "isä", mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Panin myös merkille, että tätä pelasivat vain miehet.
Samanlaisia kiviä voi myös heitellä monien temppeleiden alttareilla ja kysyä jumalilta kysymyksiä. Jos kivet ovat kupera ja tasainen puoli ylöspäin, jumalan vastaus on myönteinen.
Perheeni poika aikoinaan näytti piirustustunneilla kuvittamaansa tarinaa kyläjumalasta, joka auttoi kyläläisiä menestymään. Ainakin Taiwanissa harjoitettuun taolaisuuteen sekoittuu elementtejä erilaisista kansanuskoista ja välillä esim. buddhalaisuudesta. Jumalia on paljon, ja niiden kesken on erilaisia hierarkioita. En itse ihan ymmärrä tätä järjestelmää, ja luulisin, että tulkinnat ja jumalat myös vaihtelevat paljon paikallisesti.
Eri jumalilta saatetaan myös rukoilla erilaisia asioita: joltakin menestystä kokeisiin tai yliopistoon pääsyyn, toiselta bisneksiin, kolmannelta rakkauteen.
Sunnuntaina satuin onneksi olemaan kotona, kun ilotulitusten pauke keskeytti Hesarin lukemiseni. Kiiruhdin pikkuveljen kanssa kadulle, ja siellä oli kunnon paraatimeiningit täydessä tohinassa! Muiden paikkojen jumalat tulivat meidän kylään kylään (heh) ja tervehtimään synttärisankaria. Katu täyttyi musiikista, valtavista kadulla lompsivista jumalista, pienemmistä ja isommista kantotuoleista, erilaisista seurueista, jotka tanssivat ja esiintyivät kyläjumalalle sekä suitsuketikkuja polttavista ihmisistä.
Kerroin viikonlopun kokemuksistani kouluni kanadalaiselle englannin opettajalle, joka totesi, että olen todella päässyt näkemään Taiwanin perinteistä puolta. Tästä olen todella kiitollinen (vaikka kaikki paikalliset synttäriherkut eivät hivelleetkään makuhermojani).
Päivänsankari.
Viime torstaina kävin perheen kanssa katsomassa paikallista temppeliä. Sen pöydät olivat täynnä jumalalle tuotuja lahjoja, kauniista ja runsaista hedelmäkoreista aina kokonaisiin, tien reunassa retkottaviin sikoihin ja vuohiin. Näky oli kieltämättä näin länsimaisittain välillä aika hätkähdyttävää.
Ihmisetkin saivat tätä halutessaan seurata, mutta kohderyhmä oli jossakin muualla.
Eräs kylänmies kävi meidänkin kanssa skoolailemassa olutpullon kanssa ja tarjoili seurueemme miehille ja minulle pienet lasilliset olutta (mikä oli kaikista kauhean huvittavaa). Muut vetivät oluen shottina ja itse siemailin lasillistani pohtien, että viimeksi join alkoholia lentokoneessa. Pikkulasi olutta kieltämättä maistui erittäin hyvältä. :D En ole vielä kovinkaan perillä, minkälainen alkoholikulttuuri täällä on, mutta monien paikallisten viinapää ainakin vaikuttaa olevan erittäin huono.
Joitakin lukuisista ruuista. Etualalla olevat mustat puikulat oli tehty ilmeisesti mädistä, maku oli todella väkevä ja tekstuuri vähän vahamainen.
Kalaa ja keittokulhossa kokonainen musta kana.
Oikealla perinteistä riisikakkua. Oranssit palat eivät olleetkaan porkkanoita - epäilen niidenkin olevan mädistä tehtyjä.
Juhlamenu. Vaikka en osannut juurikaan sitä lukea, tajusin, että luvassa on paljon ruokaa.
Samanlaisia kiviä voi myös heitellä monien temppeleiden alttareilla ja kysyä jumalilta kysymyksiä. Jos kivet ovat kupera ja tasainen puoli ylöspäin, jumalan vastaus on myönteinen.
Perheeni poika aikoinaan näytti piirustustunneilla kuvittamaansa tarinaa kyläjumalasta, joka auttoi kyläläisiä menestymään. Ainakin Taiwanissa harjoitettuun taolaisuuteen sekoittuu elementtejä erilaisista kansanuskoista ja välillä esim. buddhalaisuudesta. Jumalia on paljon, ja niiden kesken on erilaisia hierarkioita. En itse ihan ymmärrä tätä järjestelmää, ja luulisin, että tulkinnat ja jumalat myös vaihtelevat paljon paikallisesti.
Eri jumalilta saatetaan myös rukoilla erilaisia asioita: joltakin menestystä kokeisiin tai yliopistoon pääsyyn, toiselta bisneksiin, kolmannelta rakkauteen.
Sunnuntaina satuin onneksi olemaan kotona, kun ilotulitusten pauke keskeytti Hesarin lukemiseni. Kiiruhdin pikkuveljen kanssa kadulle, ja siellä oli kunnon paraatimeiningit täydessä tohinassa! Muiden paikkojen jumalat tulivat meidän kylään kylään (heh) ja tervehtimään synttärisankaria. Katu täyttyi musiikista, valtavista kadulla lompsivista jumalista, pienemmistä ja isommista kantotuoleista, erilaisista seurueista, jotka tanssivat ja esiintyivät kyläjumalalle sekä suitsuketikkuja polttavista ihmisistä.
Kerroin viikonlopun kokemuksistani kouluni kanadalaiselle englannin opettajalle, joka totesi, että olen todella päässyt näkemään Taiwanin perinteistä puolta. Tästä olen todella kiitollinen (vaikka kaikki paikalliset synttäriherkut eivät hivelleetkään makuhermojani).
Kommentit
Lähetä kommentti