Eroavaisuuksien ABC (osa 1)
Ymmärrettävästi Taiwan on monella tapaa erilainen kuin Suomi, ja jotta itsekin muistan myöhemmin, mikä kaikki täällä on ihmetyttänyt, kokoan tähän joitakin eroavaisuuksia Taiwanin ja Suomen välillä. Näitä on niin paljon ja mulle tulee varmasti muitakin juttuja mieleen, joten teen myöhemmin toisen postauksen.
Ajanlasku
Täällä on nyt vuosi 108, vaikka myös vuotta 2019 käytetään yleisesti. Taiwan on virallisesti Kiinan tasavalta (ja Kiina on Kiinan kansantasavalta), ja Kiinan tasavallan kalenteri alkaa sen perustamisvuodesta 1912, eli gregoriaanisen kalenterin vuosi 1912 on Kiinan tasavallan kalenterin vuosi 1.
Kiinan tasavalta hallitsi nykyistä Kiinan aluetta vuosina 1912–1949, minkä jälkeen sen hallinto pakeni Taiwanin saarelle ja on hallinnut täällä siitä lähtien. Eli tätä kalenteria on käytetty vuoden 1949 jälkeen vain Taiwanin alueella.
Pari kertaa, kun olen käynyt lääkärissä, mun on pitänyt ilmoittaa syntymävuosi tämän kalenterin perusteella, eli olen syntynyt vuonna 82.
Gregoriaanisen ja Kiinan tasavallan kalenterin lisäksi käytetään kiinalaista kuukalenteria määrittelemään mm. juhlapyhiä, kuten kiinalainen uusivuosi ja lohikäärmeveneiden juhla.
Arkkitehtuuri
Talot on täällä todella erilaisella tyylillä tehtyjä kuin Suomessa. Ne ovat usein kapeita ja parvekkeet pyöreitä. Kaupungissa talot ovat ns. ulkonevia, jolloin jalkakäytävä on talon katoksen alla. Monesti ensimmäinen kerros suljetaan yöksi autotallin oven näköisellä metalliovella (mikä tekee talon ensimmäisestä kerroksesta todella pimeän). Koulut on rakennettu niin, että käytävät ovat ulkona.
Taloista näkee ajan kulkua: täällä on esimerkiksi jonkin verran Japanin vallan ajan (1895–1945) aikaisia taloja. Mun naapurustossa on myös muutamia perinteisiä, matalia taiwanilaisia taloja, joissa on punainen tiilikatto. Niissä ovi on keskellä, ja siitä näkee suoraan taolaisen alttarin.
Toki täällä on myös valtavia ja korkeita kerrostaloja ja kaikennäköistä muuta. Tainanissa Anpingin kaupunginosassa on ihan todella hulppeita kerrostaloja, joiden pihoilla on suihkulähteitä ja joissa henkilökunta avaa oven parkkihalliin ja tuntee asukkaat.
Monesti nämä kaikennäköiset talot ovat iloisesti sekaisin, ja välillä talojen seassa on hylättyjä, puoliksi romahtaneita taloja. Esimerkiksi mun isäntäperheen talon vieressä on aikoja sitten hylätty talonraato, josta voi vielä erottaa olohuoneen kalusteita, lampun ja tulisijan.
Ihmisten ystävällisyys
Kyllä Helsingissäkin useimmiten saa apua, jos on hukassa, mutta täällä ihmisten ystävällisyys on aivan toista luokkaa (välillä kiusallisuuteenkin asti). Ainoastaan liikenteessä tätä taiwanilaisten ystävällisyyttä ei pääse kokemaan.
Jalkakäytävät
Varsinkin täällä Tainanissa kävellessä saa kiinnittää huomiota kaikennäköiseen. Jalkakäytävät kulkevat yleensä talojen "katosten" alla, ja puolet jalkakäytävästä on pyhitetty skoottereiden parkkipaikoiksi. Varsinaiselle tielle parkkeeraavat autot. Yleensä näillä jalkakäytävillä mahtuu kävelemään, mutta joidenkin talojen kohdalla jalkakäytävälle on parkkeerattu ylimääräinen auto tai talon edusta on täytetty kyseisen kaupan kamalla, siinä on jonkun piha tai vaikkapa ravintolan keittiö. Tällöin pitää puikkelehtia parkkeerattujen skoottereiden, autojen ja liikenteen välissä, ja useimmiten porukka kävelee (jos ketään näkee kävelemässä...) tien viertä.
Eriparitalojen "kynnykset" ovat myös erikorkuisia, joten usein kävellessä kannattaa myös katsoa alas, ettei kaadu seuraavan talon edustalle.
Julkiset roskikset
Sama ilmiö kuin aikoinaan, kun olin Japanissa: täällä ei juurikaan harrasteta julkisia roskiksia. Onneksi yleensä 7-Eleveneissä ynnä muissa pikkukaupoissa on roskis. Taipeissa välillä näkyi julkisia roskiksia, mutta Tainanista en ole bongannut ainuttakaan paitsi Night markettien yhteydestä.
Juomavesi
Hanavesi ei ole juotavaa, mutta se ei kyllä täällä ole tuottanut ongelmia. Esimerkiksi koulussani on vesiautomaatteja, joista saa kylmää, haaleaa ja kiehuvaa vettä. Monista muistakin paikoista, esimerkiksi temppeleistä, löytyy tällaisia vesiautomaatteja.
Kukkaruukut tienvarsilla ja pihoissa
Kaikki kukkaistutukset ja isommatkin kasvit ovat yleensä omissa ruukuissaan. Tienvarsilla näkee näitä isoja ruukkurykelmiä joka paikassa. Myös isäntäperheessäni kasvit pihalla ovat tällaisissa pyöreissä ruukuissa.
Kätevyys
Karkeasti sanoen Taiwanissa kätevyys ajaa reippaasti estetiikan ohi. Jos mun pitäisi valita yksi sana kuvaamaan Taiwania, olisi se englannin kielen sana convenience. Mielestäni tämä näkyy erityisesti lukuisissa katukeittiöissä: monet suosituimmista mestoista ovat sellaisia, joissa istutaan vaaleanpunaisilla muovisilla jakkaroilla karun pöydän ääressä, ja paikkojen keittiöt on puoliksi rakennettu tienposkeen. Monien mielestä tällaisista paikoista saa parasta ja autenttisinta ruokaa, mikä on varmasti ihan totta.
Monesti ostokset voi hoitaa kätevästi nousematta skootterin selästä. Koska ruoka ja tee on halpaa ja niitä on kaikkialla, monet käyvät paljon ulkona syömässä tai ostavat ruokaa kotiin. Kuulemma muualla matkustaessaan taiwanilaiset ovat pöyristyneitä, kun ruokaa ei olekaan joka paikassa ja se on kallista. Voin hyvin ymmärtää tämän.
Varmaan myös skootterien suuri määrä liittyy kätevyyteen. Ne mahtuu parkkeeraamaan helpommin kuin auton (Taiwanin kaupungit ovat todella väestötiheitä), niillä pääsee nopeammin kuin julkisella liikenteellä ja liikenteessäkin skootterilla pääsee kätevästi pujahtamaan sieltä, mistä auto ei mahdu. Tai punaisissa valoissa voi kätevästi oikaista jalkakäytävien kautta ja jatkaa matkaa.
Leipomot
Olin todella yllättynyt Taiwanin erittäin hyvinvoivasta leipomokulttuurista. Ainakin täällä Tainanissa on leipomoita joka kadunkulmassa, ja leipien ynnä muiden kanssa hifistellään kunnolla: yhdelläkin leipomolla on kunnon "honey series" -hunajaleipäkokoelma. Leipiä saa myös makeina versioina, ja sisällä voi olla mitä vaan juustokuutioista kuivattuun mangoon ja bataattiin. Leipä on yleensä vaaleaa ja pehmeää, mutta oon löytänyt myös täysviljapatonkia ja kaikenlaista muuta. Löysin myös "ruisleipää", mutta se ei ollut kyllä ruisleipää nähnytkään. Myös suklaaleipä on suosittua.
Liikenne
Liikenne tuntui aluksi todella kaoottiselta, mutta nyt olen jo suht tottunut siihen – kunhan muistaa katsoa joka suuntaan kun ylittää tietä, pärjää hyvin. Liikenteessä on kyllä omat lainalaisuutensa, mutta aina silloin tällöin (=joka päivä) jostakin ilmestyy omia polkujaan päristelevä skootteri.
Skootterien määrä on tosiaan aivan toista kuin missään muualla missä olen ollut. Parhaimmillaan olen nähnyt skootterin kyydissä 4 henkilöä. Välillä mukana kulkee koko perheen ruokaostokset, pari koiraa tai myyntikärryt.
Tainanissa julkinen liikenne on suhteellisen kökköä mutta kuitenkin mukiinmenevää. Paikasta toiseen pääsee, mutta aikaa vaan kuluu tuhottomasti, bussit kulkevat harvakseltaan näin isoksi kaupungiksi ja ne lopettavat kulkemisen ajoissa (viimeinen mun bussi lähtee 21.30...). Kuulutukset ovat mandariinikiinaksi, englanniksi, taiwaniksi ja hakaksi, ja bussissa lukee, mikä seuraava pysäkki on.
Maanjäristykset
Taiwan sijaitsee usean mannerlaatan liittymäkohdan lähellä, joten maanjäristykset ovat täällä arkipäivää. Suurin osa niistä iskee itärannikolle (Tainan sijaitsee länsirannikolla). Tähän mennessä olen tuntenut kaksi maanjäristystä. Molemmilla kerroilla olin koululla työpisteelläni, ja tuoli, pöytä ja pöydällä olevat tavarat hytkyivät kevyesti. Tunne oli todella outo, mutta täällä nuo kaksi maanjäristystä tuntuivat aika mietoina. Olen yrittänyt ottaa sellaisen asenteen, että jos paikalliset eivät ole moksiskaan, tuskin on aihetta huoleen.
Toisella kerralla olin niin keskittynyt hommiin, että en edes tajunnut maanjäristystä: pikemminkin fiilis oli sellainen, että on kevyesti keinuvan laivan kyydissä, kunnes tajusin, etten todellakaan ole laivassa.
Roska-autot
Jos taiwanilaisille soittaa Für Eliseä tai A Maiden's Prayeriä, todennäköisesti heidän ensimmäinen ajatuksensa on roska-auto. Täällä nimittäin roska-autot soittavat usemmiten jompaakumpaa noista kahdesta kappaleesta, jolloin ihmiset kokoontuvat kaduille roskapussien kanssa valmiina heittämään roskapussit auton kyytiin. Välillä roska-auto kuuluttaa naapurustolle tiedotteita megafonilla. Kätevää.
7-Eleven, Familymart ja muut kumppanit
7-Elevenit ja vastaavat ovat kuin metamorfoosin kokeneita R-kioskeja. Niissä myydään kaikennäköistä pientä syötävää ja juotavaa, nuudelikuppeja ja aterioita, erikoiskahveja ja -teetä, pientä elektroniikkaa, hygieniakamaa, alkoholia oluesta viiniin ja viskiin... mitä nyt voisi ikinä tarvita. Esimerkiksi nuudelikupit ja muut ateriat voi halutessaan syödä paikan päällä – yleensä jokaisessa 7-Elevenissä on ainakin pari istumapaikkaa, ja joissakin on jopa kokonainen erillinen yläkerta istumapaikkoja. Monissa on myös vessat.
7-Eleveneistä löytyy myös pankkiautomaatteja, ja kaupoissa voi kai tulostaa ainakin omalta muistitikulta (tätä en ole kokeillut). Niistä saa myös lunastettua juna- ja bussilippuja, haettua paketteja ja varmaan vaikka mitä muuta, mistä en ole tietoinen. Näitä pikkukauppoja löytyy ihan joka paikasta, ja ne ovat auki vuorokauden ympäri.
Sää
Kun saavuin tänne helmikuussa, asteita oli n. 27, mistä ilma viileni sitten muutamaksi viikoksi vähän yli kahteenkymmeneen. Pitkään lämpötila pysyi yli kolmenkymmenen, ja kuulemma kesää kohti nousee vaan. Tässä välissä oli pari viikkoa viileämpää (eli alle 30...), ja nyt ollaan taas päivisin kolmenkympin yläpuolella. Mielestäni kuumuutta pahempaa on kuitenkin kosteus, joka saa hien virtaamaan pahimmillaan ihan vaan olemisesta. Mun iho ei aluksi oikein diggaillut tätä lämpötilanvaihtoa, ja kun palaan Suomeen, joudun varmaan rasvaamaan ihoa kolme kertaa päivässä. :D
Jos yhden asian voisin muuttaa Taiwanissa, laskisin lämpötilaa ja kosteusprosenttia (tämä menee jopa skoottereiden yli). Nyt alkureissusta olen onneksi ehtinyt jo kierrellä paljon paikkoja ja matkustella, jos kesän helteet lamauttavat ihan totaalisesti!
Vessat
Julkiset vessat ovat useimmiten mallia kyykky. Joissakin paikoissa on myös länkkärivessoja, ja varsinkin moderneissa kauppakeskuksissa vessat ovat meille tuttuja pyttyjä. Mun koulussa suurin osa vessoista on kyykkyvessoja, ja myös hitaissa junissa (eli ei-luotijunissa) vessat ovat kyykkymallia. Joskus vessoissa on kaide, josta pitää kiinni, joskus ei.
Julkisissa vessoissa vessapaperi on usein isossa rullassa vessojen ulkopuolella, josta voi napata tarpeellisen määrän vessaan mukaan. Mun koulun vessoissa ei ole vessapaperia, mikä ihmetyttää mua välillä.
Ajanlasku
Täällä on nyt vuosi 108, vaikka myös vuotta 2019 käytetään yleisesti. Taiwan on virallisesti Kiinan tasavalta (ja Kiina on Kiinan kansantasavalta), ja Kiinan tasavallan kalenteri alkaa sen perustamisvuodesta 1912, eli gregoriaanisen kalenterin vuosi 1912 on Kiinan tasavallan kalenterin vuosi 1.
Kiinan tasavalta hallitsi nykyistä Kiinan aluetta vuosina 1912–1949, minkä jälkeen sen hallinto pakeni Taiwanin saarelle ja on hallinnut täällä siitä lähtien. Eli tätä kalenteria on käytetty vuoden 1949 jälkeen vain Taiwanin alueella.
Pari kertaa, kun olen käynyt lääkärissä, mun on pitänyt ilmoittaa syntymävuosi tämän kalenterin perusteella, eli olen syntynyt vuonna 82.
Gregoriaanisen ja Kiinan tasavallan kalenterin lisäksi käytetään kiinalaista kuukalenteria määrittelemään mm. juhlapyhiä, kuten kiinalainen uusivuosi ja lohikäärmeveneiden juhla.
Arkkitehtuuri
Talot on täällä todella erilaisella tyylillä tehtyjä kuin Suomessa. Ne ovat usein kapeita ja parvekkeet pyöreitä. Kaupungissa talot ovat ns. ulkonevia, jolloin jalkakäytävä on talon katoksen alla. Monesti ensimmäinen kerros suljetaan yöksi autotallin oven näköisellä metalliovella (mikä tekee talon ensimmäisestä kerroksesta todella pimeän). Koulut on rakennettu niin, että käytävät ovat ulkona.
Jos sataa, käytävät kastuvat osittain.
Taloista näkee ajan kulkua: täällä on esimerkiksi jonkin verran Japanin vallan ajan (1895–1945) aikaisia taloja. Mun naapurustossa on myös muutamia perinteisiä, matalia taiwanilaisia taloja, joissa on punainen tiilikatto. Niissä ovi on keskellä, ja siitä näkee suoraan taolaisen alttarin.
Talo Japanin ajalta Taipeissa.
Mun kotikadulla on muutamia punatiilisiä perinteisiä taloja, joista jotkin ovat aika huonossa kunnossa.
Yhden vapaaehtoisen isäntäperheen kerrostalossa on näköalakerros, josta näkee Anpingin korkeat talot sekä meren.
Taipei ja korkeat tornitalot.
Monesti nämä kaikennäköiset talot ovat iloisesti sekaisin, ja välillä talojen seassa on hylättyjä, puoliksi romahtaneita taloja. Esimerkiksi mun isäntäperheen talon vieressä on aikoja sitten hylätty talonraato, josta voi vielä erottaa olohuoneen kalusteita, lampun ja tulisijan.
Yks mun lempparipuisto, jossa uusi ja vanha kohtaavat.
Mä asun takana näkyvässä oranssissa talossa.
Hedelmät
Oon luonut ihan uuden suhteen täällä mm. ananakseen. Se on melkein kuin toinen hedelmä verrattuna Suomessa myytäviin ananaksiin. Ihan uskomattoman makeaa, eikä mun kitalaki hajoa täällä ananakseen niin kuin Suomessa. Hedelmiä mulla varmaan tulee eniten ikävä, jos puhutaan ruoasta – niitä on niin paljon ja ne ovat halpoja, ja just nyt alkaa mun lempihedelmän mangon sesonki.
Tainanin lähellä olevassa kaupungissa Kaohsiungissa yksi alue on pyhitetty banaaneille.
Ihmisten ystävällisyys
Kyllä Helsingissäkin useimmiten saa apua, jos on hukassa, mutta täällä ihmisten ystävällisyys on aivan toista luokkaa (välillä kiusallisuuteenkin asti). Ainoastaan liikenteessä tätä taiwanilaisten ystävällisyyttä ei pääse kokemaan.
Jalkakäytävät
Varsinkin täällä Tainanissa kävellessä saa kiinnittää huomiota kaikennäköiseen. Jalkakäytävät kulkevat yleensä talojen "katosten" alla, ja puolet jalkakäytävästä on pyhitetty skoottereiden parkkipaikoiksi. Varsinaiselle tielle parkkeeraavat autot. Yleensä näillä jalkakäytävillä mahtuu kävelemään, mutta joidenkin talojen kohdalla jalkakäytävälle on parkkeerattu ylimääräinen auto tai talon edusta on täytetty kyseisen kaupan kamalla, siinä on jonkun piha tai vaikkapa ravintolan keittiö. Tällöin pitää puikkelehtia parkkeerattujen skoottereiden, autojen ja liikenteen välissä, ja useimmiten porukka kävelee (jos ketään näkee kävelemässä...) tien viertä.
Eriparitalojen "kynnykset" ovat myös erikorkuisia, joten usein kävellessä kannattaa myös katsoa alas, ettei kaadu seuraavan talon edustalle.
Vihreän viivan oikea puoli on skoottereiden ym. parkkeerausta varten, mutta joskus siellä voi olla myös ravintolan keittiö, jonkun piha tai ihan mitä vaan. Joskus myös vihreän viivan vasemmalle puolelle on parkkeerattu auto tai rakennettu jotain muita viritelmiä.
Julkiset roskikset
Sama ilmiö kuin aikoinaan, kun olin Japanissa: täällä ei juurikaan harrasteta julkisia roskiksia. Onneksi yleensä 7-Eleveneissä ynnä muissa pikkukaupoissa on roskis. Taipeissa välillä näkyi julkisia roskiksia, mutta Tainanista en ole bongannut ainuttakaan paitsi Night markettien yhteydestä.
Juomavesi
Hanavesi ei ole juotavaa, mutta se ei kyllä täällä ole tuottanut ongelmia. Esimerkiksi koulussani on vesiautomaatteja, joista saa kylmää, haaleaa ja kiehuvaa vettä. Monista muistakin paikoista, esimerkiksi temppeleistä, löytyy tällaisia vesiautomaatteja.
Kukkaruukut tienvarsilla ja pihoissa
Kaikki kukkaistutukset ja isommatkin kasvit ovat yleensä omissa ruukuissaan. Tienvarsilla näkee näitä isoja ruukkurykelmiä joka paikassa. Myös isäntäperheessäni kasvit pihalla ovat tällaisissa pyöreissä ruukuissa.
Kätevyys
Karkeasti sanoen Taiwanissa kätevyys ajaa reippaasti estetiikan ohi. Jos mun pitäisi valita yksi sana kuvaamaan Taiwania, olisi se englannin kielen sana convenience. Mielestäni tämä näkyy erityisesti lukuisissa katukeittiöissä: monet suosituimmista mestoista ovat sellaisia, joissa istutaan vaaleanpunaisilla muovisilla jakkaroilla karun pöydän ääressä, ja paikkojen keittiöt on puoliksi rakennettu tienposkeen. Monien mielestä tällaisista paikoista saa parasta ja autenttisinta ruokaa, mikä on varmasti ihan totta.
Monesti ostokset voi hoitaa kätevästi nousematta skootterin selästä. Koska ruoka ja tee on halpaa ja niitä on kaikkialla, monet käyvät paljon ulkona syömässä tai ostavat ruokaa kotiin. Kuulemma muualla matkustaessaan taiwanilaiset ovat pöyristyneitä, kun ruokaa ei olekaan joka paikassa ja se on kallista. Voin hyvin ymmärtää tämän.
Varmaan myös skootterien suuri määrä liittyy kätevyyteen. Ne mahtuu parkkeeraamaan helpommin kuin auton (Taiwanin kaupungit ovat todella väestötiheitä), niillä pääsee nopeammin kuin julkisella liikenteellä ja liikenteessäkin skootterilla pääsee kätevästi pujahtamaan sieltä, mistä auto ei mahdu. Tai punaisissa valoissa voi kätevästi oikaista jalkakäytävien kautta ja jatkaa matkaa.
Leipomot
Olin todella yllättynyt Taiwanin erittäin hyvinvoivasta leipomokulttuurista. Ainakin täällä Tainanissa on leipomoita joka kadunkulmassa, ja leipien ynnä muiden kanssa hifistellään kunnolla: yhdelläkin leipomolla on kunnon "honey series" -hunajaleipäkokoelma. Leipiä saa myös makeina versioina, ja sisällä voi olla mitä vaan juustokuutioista kuivattuun mangoon ja bataattiin. Leipä on yleensä vaaleaa ja pehmeää, mutta oon löytänyt myös täysviljapatonkia ja kaikenlaista muuta. Löysin myös "ruisleipää", mutta se ei ollut kyllä ruisleipää nähnytkään. Myös suklaaleipä on suosittua.
Liikenne
Liikenne tuntui aluksi todella kaoottiselta, mutta nyt olen jo suht tottunut siihen – kunhan muistaa katsoa joka suuntaan kun ylittää tietä, pärjää hyvin. Liikenteessä on kyllä omat lainalaisuutensa, mutta aina silloin tällöin (=joka päivä) jostakin ilmestyy omia polkujaan päristelevä skootteri.
Skootterien määrä on tosiaan aivan toista kuin missään muualla missä olen ollut. Parhaimmillaan olen nähnyt skootterin kyydissä 4 henkilöä. Välillä mukana kulkee koko perheen ruokaostokset, pari koiraa tai myyntikärryt.
Tainanissa julkinen liikenne on suhteellisen kökköä mutta kuitenkin mukiinmenevää. Paikasta toiseen pääsee, mutta aikaa vaan kuluu tuhottomasti, bussit kulkevat harvakseltaan näin isoksi kaupungiksi ja ne lopettavat kulkemisen ajoissa (viimeinen mun bussi lähtee 21.30...). Kuulutukset ovat mandariinikiinaksi, englanniksi, taiwaniksi ja hakaksi, ja bussissa lukee, mikä seuraava pysäkki on.
Maanjäristykset
Taiwan sijaitsee usean mannerlaatan liittymäkohdan lähellä, joten maanjäristykset ovat täällä arkipäivää. Suurin osa niistä iskee itärannikolle (Tainan sijaitsee länsirannikolla). Tähän mennessä olen tuntenut kaksi maanjäristystä. Molemmilla kerroilla olin koululla työpisteelläni, ja tuoli, pöytä ja pöydällä olevat tavarat hytkyivät kevyesti. Tunne oli todella outo, mutta täällä nuo kaksi maanjäristystä tuntuivat aika mietoina. Olen yrittänyt ottaa sellaisen asenteen, että jos paikalliset eivät ole moksiskaan, tuskin on aihetta huoleen.
Toisella kerralla olin niin keskittynyt hommiin, että en edes tajunnut maanjäristystä: pikemminkin fiilis oli sellainen, että on kevyesti keinuvan laivan kyydissä, kunnes tajusin, etten todellakaan ole laivassa.
Roska-autot
Jos taiwanilaisille soittaa Für Eliseä tai A Maiden's Prayeriä, todennäköisesti heidän ensimmäinen ajatuksensa on roska-auto. Täällä nimittäin roska-autot soittavat usemmiten jompaakumpaa noista kahdesta kappaleesta, jolloin ihmiset kokoontuvat kaduille roskapussien kanssa valmiina heittämään roskapussit auton kyytiin. Välillä roska-auto kuuluttaa naapurustolle tiedotteita megafonilla. Kätevää.
7-Eleven, Familymart ja muut kumppanit
7-Elevenit ja vastaavat ovat kuin metamorfoosin kokeneita R-kioskeja. Niissä myydään kaikennäköistä pientä syötävää ja juotavaa, nuudelikuppeja ja aterioita, erikoiskahveja ja -teetä, pientä elektroniikkaa, hygieniakamaa, alkoholia oluesta viiniin ja viskiin... mitä nyt voisi ikinä tarvita. Esimerkiksi nuudelikupit ja muut ateriat voi halutessaan syödä paikan päällä – yleensä jokaisessa 7-Elevenissä on ainakin pari istumapaikkaa, ja joissakin on jopa kokonainen erillinen yläkerta istumapaikkoja. Monissa on myös vessat.
7-Eleveneistä löytyy myös pankkiautomaatteja, ja kaupoissa voi kai tulostaa ainakin omalta muistitikulta (tätä en ole kokeillut). Niistä saa myös lunastettua juna- ja bussilippuja, haettua paketteja ja varmaan vaikka mitä muuta, mistä en ole tietoinen. Näitä pikkukauppoja löytyy ihan joka paikasta, ja ne ovat auki vuorokauden ympäri.
Sää
Kun saavuin tänne helmikuussa, asteita oli n. 27, mistä ilma viileni sitten muutamaksi viikoksi vähän yli kahteenkymmeneen. Pitkään lämpötila pysyi yli kolmenkymmenen, ja kuulemma kesää kohti nousee vaan. Tässä välissä oli pari viikkoa viileämpää (eli alle 30...), ja nyt ollaan taas päivisin kolmenkympin yläpuolella. Mielestäni kuumuutta pahempaa on kuitenkin kosteus, joka saa hien virtaamaan pahimmillaan ihan vaan olemisesta. Mun iho ei aluksi oikein diggaillut tätä lämpötilanvaihtoa, ja kun palaan Suomeen, joudun varmaan rasvaamaan ihoa kolme kertaa päivässä. :D
Jos yhden asian voisin muuttaa Taiwanissa, laskisin lämpötilaa ja kosteusprosenttia (tämä menee jopa skoottereiden yli). Nyt alkureissusta olen onneksi ehtinyt jo kierrellä paljon paikkoja ja matkustella, jos kesän helteet lamauttavat ihan totaalisesti!
Vessat
Julkiset vessat ovat useimmiten mallia kyykky. Joissakin paikoissa on myös länkkärivessoja, ja varsinkin moderneissa kauppakeskuksissa vessat ovat meille tuttuja pyttyjä. Mun koulussa suurin osa vessoista on kyykkyvessoja, ja myös hitaissa junissa (eli ei-luotijunissa) vessat ovat kyykkymallia. Joskus vessoissa on kaide, josta pitää kiinni, joskus ei.
Koulun vessa.
Julkisissa vessoissa vessapaperi on usein isossa rullassa vessojen ulkopuolella, josta voi napata tarpeellisen määrän vessaan mukaan. Mun koulun vessoissa ei ole vessapaperia, mikä ihmetyttää mua välillä.
Kommentit
Lähetä kommentti