Suomalaisia vieraita ja reissailua

Pari viikkoa sitten sain tänne kylään kaksi suomalaista ystävääni, mikä tuli kyllä loistavaan saumaan! Olimme aluksi 3 päivää Tainanissa, ja kävimme myös kylässä isäntäperheeni luona. Tainanista matkasimme Taiwanin itärannikon kautta Taipeihin. Olen siis jo ehtinyt kiertää koko saaren (vaikka todella paljon nähtävää täällä vielä riittää). :)

Tainan
Yövyimme Anpingissa, mikä on yksi mun lempialueista Tainanissa. Se on sekä vanhin että modernein: 1600-luvulla hollantilaiset saapuivat Taiwaniin ja rakensivat Anpingin alueelle Fort Zeelandia -nimisen linnoituksen. Anpingista löytyykin paljon historiaa, mutta siellä on myös valtavan korkeita, moderneja ja hulppeita kerrostaloja. Anping on jotenkin tosi erityyppinen kaupunginosa kuin koko muu Tainan. Se on myös meren äärellä, mistä tykkään kovasti.

Anpingin kanavan varrella on mukavaa dalsia.

Suosittu turistikohde Anping tree house: vanha varastorakennus, jonka puut ovat valloittaneet. 

Tainanissa kiertelimme joitakin turistinähtävyyksiä, kävimme night marketilla ja vierailimme mun isäntäperheessä. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, en asu todellakaan keskustassa ja en ole törmännyt mun asuinalueella kehenkään länsimaisen näköiseen ihmiseen. Varoitin myös etukäteen ystäviäni, että heitä todennäköisesti tuijotetaan ja meille tullaan juttelemaan jotakin. Jotkut naapurit tuijottivat ja huutelivatkin avoimen ihmeissään, kun meikäläinen oli triplaantunut. :D

Harvinainen näky Tainanissa: ruokalista englanniksi.

 Rakastan mun lähitemppelin lohikäärmeitä.

Taiwanin itärannikko: Taitung

Tainanista suuntasimme junalla kohti itää. Ensimmäinen stoppi oli Taitung, jossa yövyimme yhden yön ajan. Heti juna-asemalla todistimme taas taiwanilaisten yltiömäistä ystävällisyyttä: kolme vanhaa herraa bongasivat meidät heti, ja pienen selvittelyn jälkeen istuimmekin jo oikeassa bussissa heidän ansiostaan. Yhteistä kieltä tähän ei tarvittu. 

 Railway art village: hengailimme vanhan rautatieaseman ympärille rakennetussa taide- ja kulttuurikylässä.

Kävimme myös rannalla, harmi, ettei siellä voinut uida. Rannalla oli kuitenkin mystinen "international landmark", ja lähitemppelillä oli käynnissä jonkin jumalan syntymäpäiväriitti. 

White house: tämä on ilmeisesti jonkin sortin turistinähtävyys, syy jäi epäselväksi.

Erikoisin hotellikokemus sattui Taitungissa: koko respa nauroi meille sisäänkirjautumisen yhteydessä, syy jäi epäselväksi. Koko tilanne oli todella outo, ja lisäksi meidän huoneessa oli leikkikeittiö. :D

Seuraavana päivänä kävimme vielä kiertelemässä lähellä olevalla temppelillä. Vaikka Taiwanissa temppeleitä on joka paikassa, en ole vielä kyllästynyt – yksityiskohdat rakennuksissa ovat huumaavia ja hurmaavia, ja pidän niin taolaisista, buddhalaisista kuin kunfutselaisistakin temppeleistä.

Xincheng

Matkamme jatkui Xinchengiin, joka on ihan lähellä Hualienin kaupunkia. Siellä lähinnä hengailimme villan uima-altaalla, kävimme illalla kiertelemässä lähikaduilla, söimme hedelmiä ja varoimme pieniä liskoja ja torakoita. Xinchengin asema on ilmeisesti suosittu turistinähtävyys, ja sinne kärrättiinkin bussilasteittain taiwanilaisia turisteja. En todellakaan tiedä, mistä suosio johtuu, mutta meidänkin piti sitten ottaa parit turistikuvat juna-aseman edessä. :D

Lounasstoppi Hualienin asemalla.

Taroko National Park

Syy yöpymiselle Xinchengissä oli, että pääsisimme seuraavana päivänä mahdollisimman nopeasti Tarokon kansallispuistoon. Taroko on yksi mun suosikkipaikoista Taiwanissa tähän mennessä. Kansallispuiston läpi kulkee 19 kilometrin mittainen marmorirotko, ja luonto ja vuoret vaihtelevat uskomattoman monipuolisesti. Kansallispuistosta löytyy lukuisia eripituisia ja -tasoisia vaellusreittejä. Joihinkin pääsee helposti bussilla, ja ne voi kävellä 15 minuutissa läpi, jotkut ovat monen päivän mittaisia ja niihin pitää erikseen anoa lupa poliisilta.

Ehkä jos menen uudelleen Tarokoon, harkitsisin oppaan ottamista: puistossa on niin paljon kaikkea, että yhdellä vierailulla on pakko valita vain muutama paikka, joissa käydä. Me olisimme halunneet käydä jollakin riippusillalla, mutta moniin vaadittiin etukäteen lupa tai jotkin olivat suljettuina. Monet muutkin reitit olivat vain osittain auki. Tasan viikko ennen meidän vierailua Hualienin lähelle iski tavallista rajumpi maanjäristys, ja se tuntui myös Tarokossa – kenties sen takia joihinkin paikkoihin ei päässyt.

Emme nähneet apinoita. :/

Alemmalle sillalle olisi päässyt aiemmin hankitulla luvalla.

Yövyimme ihan mielettömässä hotellissa Tarokon sisällä. Vietimme aikaa oman mökin kuistilla istuskellen ja jutellen, katsellen ympäröiviä vuoria ja kuunnellen sirittävien ötököiden ääniä. Hotelli myös vaalii Tarokon alueella asuvan truku-alkuperäiskansan kulttuuria, ja illalla meidän yllätykseksi hotellilla oli lämminhenkinen ja sympaattinen spektaakkeli, jossa esiteltiin trukujen kulttuuria ja historiaa (ilmeisesti suuri(n) osa hotellin henkilökunnasta on itse trukuja ja illan esityksessä esiintyi mm. paikallisia koululaisia). Taiwanissa on tällä hetkellä 16 tunnustettua alkuperäiskansaa.

Taiwanin itärannikko sai mut rakastumaan Taiwaniin ihan uudella tavalla. Haluan käydä siellä uudestaan, varsinkin Hualienissa ja Yilanissa, jotka jäivät tällä kertaa väliin (Hualienissa syötiin vain nopeasti lounas). Oli ihanaa puksutella junalla pitkin itää ja katsella maisemia ja vain antaa ajatusten lainehtia.

Taipei

Tarokon jälkeen puksuttelimme pääkaupunkiin Taipeihin. Siellä orientoiduimme taas kaupungin vilinään, ajelimme metrolla turistinähtävyyksiä ja ihan vain hengailimme, kiertelimme ja maistoimme "pakko maistaa" -ruokia, joita en ollut vielä ehtinyt syöttää ystävilleni. Stinky tofu jäi tosin välistä.

Monet täällä ovat hehkuttaneet mulle itärannikon juna-asemilla ja junissa myytäviä lounasbokseja. Oli ihan hyvää, muttei ehkä sen kaiken hypen arvoista.

Mahtava jalkahierontamainos :D Ainakin Taipeissa hierontaa mainostettiin vaikka missä ja itse asiassa kävimme tuolla (vaikka vähän hävetti omat kintut, jotka saivat Xinchengistä matkamuistoksi noin 100 mäkäräisenpistosta), mainos siis tehosi!

Kalatori ja Kånkenia isommat ravut.

Kaupunki Taipei 101:n 89. kerroksesta katsottuna.

Taipei 101:ssa myytiin olutta, jossa kellui mangosorbettipallo. Kuulostaa ällöttävältä, mutta se oli erittäin toimiva kombo!

Hot pot oli sellainen työmaa, että hyvä että välissä kerkesi jutella. Meille annettiin ensin puikot, sitten tuotiin haarukka, sen jälkeen pihdit ja lopuksi saatiin vielä veitsi. Ei menny niinku Strömsössä.

Ximenissä olisi voinut kokeilla onnea ja onkia IKEA-kassin.

Yhtenä päivänä eksyimme vahingossa gin & tonic -festareille! Siellä oli myös Kyrö Distillery Companyn piste, ja drinkkejä oli sekoittelemassa ensimmäinen suomalainen, johon olen törmännyt sattumalta Taiwanissa (en laske mukaan ennakkoäänestystä). Napueta kiskoessa tuli juteltua kaikennäköistä Taiwanista ja Suomesta. Olin myös onnellinen, että olimme ehtineet jo käydä Taipei 101:ssa kun kuulin sen joskus heiluneen 6 metriä suuntaansa jossakin maanjäristyksessä.

Ennen ystävieni tuloa olin jo parin viikon ajan haaveillut Helsingin kaduista, ruisleivästä ynnä muusta, mutta ikävä helpotti heidän saavuttuaan, eikä pelkäämäni koti-ikävä iskenyt heidän lähdettyäänkään, vaikka heipat olikin vaikeaa sanoa. Sain myös tuliaisiksi kassikaupalla salmiakkia (ja sitä ruisleipää). Onneksi on vielä aikaa tutustua tähän ystävälliseen, hulluun ja monipuoliseen saareen, vaikka aika kulkee luotijunan vauhdilla eteenpäin.