Kielestä ja kielistä
Kun valmistauduin lähtemään Taiwaniin, tiesin, että Taiwanissa puhutaan mandariinikiinaa, ja olin myös kuullut taiwanin kielestä. Yllätyin perillä (positiivisesti), miten paljon taiwania puhutaan mandariinikiinan rinnalla! Oman isäntäperheenikin kotikieli on taiwan.
Taiwanin kieli kuuluu samaan kielikuntaan kuin mandariinikiina. Taiwanin kielellä ei kuitenkaan ole vahvaa kirjoitettua perinnettä, joten sitä käytetään lähinnä puhuessa. Mandariinikiinalla on paljon vahvempi asema yhteiskunnallisesti kuin taiwanilla, mutta ainakin täällä Taiwanin eteläpuolella suurin osa tapaamistani taiwanilaisista puhuu taiwania äidinkielenä.
Mielenkiintoisen lisän Taiwanin kieliin tekee historia Japanin alaisuudessa. Jotkut vanhemman polven taiwanilaiset ovat käyneet koulunsa japaniksi, joten Taiwanista löytyy jonkin verran vanhempia ihmisiä, jotka eivät puhu kiinaa ollenkaan vaan taiwania ja japania!
Lisäksi Taiwanissa puhutaan hakkaa ja lukuisia alkuperäiskieliä. Taiwanissa on tällä hetkellä 16 tunnustettua alkuperäiskansaa, ja heidän puhumansa kielet kuuluvat austronesialaisiin kieliin, eli ne eivät ole sukua kiinalaisille (sinotiibetiläisille) kielille. Austronesialaisten kielten kotipaikkana pidetään yleisesti Taiwanin saarta, mistä ne ovat lähteneet leviämään muualle maailmaan. Taiwanin kielitilanne onkin hyvin monimuotoinen, mikä heijastelee useiden eri kulttuurien ja ryhmien historiaa saarella.
Taiwanissa käytetty mandariinikiina
Taiwanin virallinen kieli on mandariinikiina, mutta kielessä on eroja verrattuna Kiinassa käytettyyn mandariinikiinaan. 1950-luvulla Kiina päätti yksinkertaistaa merkistönsä, mikä tarkoittaa, että lukuisista merkeistä on sekä yksinkertaistettu että perinteinen versio. Taiwan (ja esim. Hongkong) käyttää edelleen perinteisiä merkkejä.
Aloin opiskella kotiyliopistossani kiinaa ennen kuin lähdin Taiwaniin, ja yleensä Suomessa opiskeltua kiinaa opiskellaan Kiinan näkökulmasta – eli oppikirjoissa käytetään yksinkertaistettuja merkkejä. Siksi, kun aloin opiskella Taiwanissa kiinaa, meni hetki orientoitua eri merkkijärjestelmään, koska tiesin monet merkit vain yksinkertaistettuina.
Jotkin merkit näyttävät aika samoilta, kuten oheinen perinteinen ja yksinkertaistettu hevosen merkki.
馬 马 (mǎ, hevonen)
Jotkin merkit puolestaan ovat samoja molemmissa järjestelmissä, kuten 好 (hǎo), joka tarkoittaa mm. hyvää.
Taiwanin kieli kuuluu samaan kielikuntaan kuin mandariinikiina. Taiwanin kielellä ei kuitenkaan ole vahvaa kirjoitettua perinnettä, joten sitä käytetään lähinnä puhuessa. Mandariinikiinalla on paljon vahvempi asema yhteiskunnallisesti kuin taiwanilla, mutta ainakin täällä Taiwanin eteläpuolella suurin osa tapaamistani taiwanilaisista puhuu taiwania äidinkielenä.
Mielenkiintoisen lisän Taiwanin kieliin tekee historia Japanin alaisuudessa. Jotkut vanhemman polven taiwanilaiset ovat käyneet koulunsa japaniksi, joten Taiwanista löytyy jonkin verran vanhempia ihmisiä, jotka eivät puhu kiinaa ollenkaan vaan taiwania ja japania!
Lisäksi Taiwanissa puhutaan hakkaa ja lukuisia alkuperäiskieliä. Taiwanissa on tällä hetkellä 16 tunnustettua alkuperäiskansaa, ja heidän puhumansa kielet kuuluvat austronesialaisiin kieliin, eli ne eivät ole sukua kiinalaisille (sinotiibetiläisille) kielille. Austronesialaisten kielten kotipaikkana pidetään yleisesti Taiwanin saarta, mistä ne ovat lähteneet leviämään muualle maailmaan. Taiwanin kielitilanne onkin hyvin monimuotoinen, mikä heijastelee useiden eri kulttuurien ja ryhmien historiaa saarella.
Taiwanin virallinen kieli on mandariinikiina, mutta kielessä on eroja verrattuna Kiinassa käytettyyn mandariinikiinaan. 1950-luvulla Kiina päätti yksinkertaistaa merkistönsä, mikä tarkoittaa, että lukuisista merkeistä on sekä yksinkertaistettu että perinteinen versio. Taiwan (ja esim. Hongkong) käyttää edelleen perinteisiä merkkejä.
Aloin opiskella kotiyliopistossani kiinaa ennen kuin lähdin Taiwaniin, ja yleensä Suomessa opiskeltua kiinaa opiskellaan Kiinan näkökulmasta – eli oppikirjoissa käytetään yksinkertaistettuja merkkejä. Siksi, kun aloin opiskella Taiwanissa kiinaa, meni hetki orientoitua eri merkkijärjestelmään, koska tiesin monet merkit vain yksinkertaistettuina.
Jotkin merkit näyttävät aika samoilta, kuten oheinen perinteinen ja yksinkertaistettu hevosen merkki.
馬 马 (mǎ, hevonen)
Jotkin merkit puolestaan ovat samoja molemmissa järjestelmissä, kuten 好 (hǎo), joka tarkoittaa mm. hyvää.
Jotkin merkit taas näyttävät hyvin erilaisilta, kuten 幾 几 (jĭ, kuinka paljon).
Lisäksi Taiwan käyttää eri järjestelmää kertomaan, miten jokin merkki lausutaan. Kiinassa käytetään järjestelmää nimeltä pinyin, jota käytettiin myös Suomessa yliopistoni kiinan kurssilla. Taiwanissa taas käytetään bopomofo-nimistä järjestelmää, ja myös esim. teiden nimien länsimaalaisissa versioissa käytetään jotakin toista järjestelmää kuin pinyin. Tämän takia teiden, kauppojen ym. länsimaalaiset nimet on saatettu kirjoittaa hieman eri tavoin Google mapsissa kuin katujen kylteissä. Esimerkiksi paikka, jossa asun, kirjoitetaan joissakin paikoissa länsimaalaisittain Xishi ja joissakin paikoissa Sishih (西勢). Tämä tietty aiheuttaa välillä hankaluuksia, kun koitan suunnistaa kaupungissa paikasta toiseen.
Ja koska tässä koko kielihässäkässä on aika paljon eri elementtejä, en ole opetellut bopomofo-järjestelmää. Paikallisella kielikurssilla käytettiin onneksi pinyiniä, joten senkään puolesta mun ei ole tarvinnut opetella bopomofoa. Mulla on kuitenkin välillä hankaluuksia, jos pyydän apua taiwanilaisilta paikan löytämiseen. Mä käytän pinyin-pohjaista näppäimistöä, kun kirjoitan puhelimella kiinaa, mutta monet taiwanilaiset eivät hallitse pinyiniä, joten he menevät lukkoon, kun ojennan mun pinyin-pohjaisen näppiksen heille. Mä taas olen pulassa luokkahuoneissa, kun pitäisi bopomofo-näppiksen avulla googlata jotakin. :D
Lisäksi mä pidän enemmän perinteisistä kiinalaisista merkeistä, koska niiden osista voi välillä helpommin päätellä, miten jokin mulle tuntematon merkki äännetään tai saada vihjeen merkityksestä. Suomessa pitää kuitenkin palata taas yksinkertaistettujen merkkien pariin ja itse selvittää, mitkä ovat perinteiset vastineet niille.
Kiinan opiskelu on kuitenkin tosi kivaa, ja on tosi palkitsevaa huomata osaavansa lukea joitakin yksinkertaisia tekstejä tai mainoskylttejä. Maailma avautuu aina pikku hiljaa lisää: esimerkiksi viime viikolla tajusin, että tienristeysten lähellä olevien liikennemerkkien merkki tarkoittaa hidasta.
Taiwania sen sijaan mä en osaa sitten ollenkaan. Tiedän pari fraasia ja joitakin sanoja, esim. isoisä, isoäiti ja guava. :D
Ja koska tässä koko kielihässäkässä on aika paljon eri elementtejä, en ole opetellut bopomofo-järjestelmää. Paikallisella kielikurssilla käytettiin onneksi pinyiniä, joten senkään puolesta mun ei ole tarvinnut opetella bopomofoa. Mulla on kuitenkin välillä hankaluuksia, jos pyydän apua taiwanilaisilta paikan löytämiseen. Mä käytän pinyin-pohjaista näppäimistöä, kun kirjoitan puhelimella kiinaa, mutta monet taiwanilaiset eivät hallitse pinyiniä, joten he menevät lukkoon, kun ojennan mun pinyin-pohjaisen näppiksen heille. Mä taas olen pulassa luokkahuoneissa, kun pitäisi bopomofo-näppiksen avulla googlata jotakin. :D
Oon ylpee mun kotiläksyistä!
Lisäksi mä pidän enemmän perinteisistä kiinalaisista merkeistä, koska niiden osista voi välillä helpommin päätellä, miten jokin mulle tuntematon merkki äännetään tai saada vihjeen merkityksestä. Suomessa pitää kuitenkin palata taas yksinkertaistettujen merkkien pariin ja itse selvittää, mitkä ovat perinteiset vastineet niille.
Kiinan opiskelu on kuitenkin tosi kivaa, ja on tosi palkitsevaa huomata osaavansa lukea joitakin yksinkertaisia tekstejä tai mainoskylttejä. Maailma avautuu aina pikku hiljaa lisää: esimerkiksi viime viikolla tajusin, että tienristeysten lähellä olevien liikennemerkkien merkki tarkoittaa hidasta.
Taiwania sen sijaan mä en osaa sitten ollenkaan. Tiedän pari fraasia ja joitakin sanoja, esim. isoisä, isoäiti ja guava. :D
Mun kiinan kurssilla oli porukkaa Belgiasta, Sveitsistä, Venäjältä, Saksasta, Tanskasta ja Kolumbiasta, joten välillä opettelimme myös toistemme kieliä. :)
Kommentit
Lähetä kommentti